tiistai 25. joulukuuta 2012

Pellen muotokuva. Susupetal.



Pellen muotokuva. Susupetal.
– ei arvostelu vaan lukukokemus

Rapistelin paketin auki, kuin suklaarasian. Iloinen omistuskirjoitus sai kirjan tuntumaan omalta. Saisin ihan itse syödä kaikki. Pidän suklaasta. Utelias ja kärsimätön kun olen, niin kurkistaan rasian alimpaan kerrokseen ja haukkaan sieltä makupalan. Niin tein Pellessäkin. Nappasin kirsikankukan makuisen kohvehdin, mutustelin sitä. Päällinen maistui makealle, mutta jälkimaku elämälle. Hyvälle.

Ei, ei, älkää nyt käsittäkö väärin. Tämä Pellen muotokuva ei ole makeaa, pehmeällä marsinpaanihötöllä täytettyä herkkua. Ei sinne päinkään. Miksi minä sitten suklaakonvehteihin vertaan. Siksi kun pidän suklaasta. Siksi kun minun pitää nähdä edessäni konkretiaa. Siksi kun en osaa hyviä sanoja. Suklaata osaan.

Siirryin toiseen kerrokseen. Nappasin suuhuni vähän suuremman palasen. Siinä oli hieno maku. Täynnä erilaisia nyansseja. Nähtyjä, koettuja, kerroksisia. Pieniä chilin makuisia murusia elämästä, jotka jäivät viimeisenä suuhun pyörimään. Joissain täytteenä on kitkerää kalkkia, jota pitää makustella kauan. Ehkä syödä se uudestaan. Jolloin sen maku onkin hieman erilainen kuin ensimmäisellä maistamalla.

Konvehdit täynnä hienoja sanoja. Elämäisiä. Niitä on hyvä napsia. Ajatella sitten myöhemmin. Se on juuri se tärkeä jälkimaku, joka niistä jää suuhun. Se joka saa avaamaan rasian ja syömään lisää, uudestaan. Eturuuaksi. Alkupaloiksi. Pääruaaksi. Jälkiruuaksi. Saunan jälkeen. Nuotiolla. Ratikassa. Aamukahvipöydässä.

Minä tiedän totuuden. Mummot kaatuvat mutkissa.”

Pellen muotokuvaa on hyvä kuljettaa mukana. Napsia suuhunsa tarinoita, joita sujuvat sanat kuljettavat. Ottavat mukaansa. Bussissa lukiessaan täytyy olla tarkkana, ettei aja ohi pysäkkinsä. Kirjan maku on houkuttava. Bussissa kannattaakin ottaa suuhunsa vain pieni konvehti, jos on lyhyt matka.

Minulla on vielä monessa kerroksessa maisteltavaa. Olen nauttinut vasta alkupaloja. Nyt jo tiedän, että tulen nauttimaan jokaisesta suupalasta, koska niissä maistuu elämä. Niihin ei tukehdu.

Kaulallani kyynelistä tehdyt helmet, niillä sidon särkyneet sydämet, muiden ihmisten. Korvissani kuulevat korvakorut, olen ihana ihminen, kuuntelen. Kuulen.”

Pellen muotokuva on Susupetal. Niin näköinen. Niin oloinen. Niin makuinen. Niin hyvä.

Hieno makuelämys. Kannattaa maistaa.

Älkää antako suklavertauksen sotkea tosiasioita. Se on vain minun ontuva tapani kertoa lukuelämyksestäni. 

Minulla on tänään tyyntymispäivä, Tuulen Tyttö hymyili. Pakko pitää sellaisia, vaikka en niin välitäkään olla paikoillani. Mutta en todellakaan käy tyyntymässä missään hiljaisessa paikassa, tarvitsen liikettä, ja koska en voi itse tanssia, katson ihmisiä, jotka tanssivat. Huomaatko, he ovat koko ajan liikkeessä?”

(Lainaukset Susupetalin kirjasta: Pellen muotokuva)


lauantai 15. joulukuuta 2012

Mandalamosaiikki


Tämä syntyi ensin digipiirustamalla kuva. Sen jälkeen kuvankäsittelyssä lasimosaiikkiefekti.


perjantai 14. joulukuuta 2012

Rakasta vapaaksi



Rakasta minua
mutta älä rakasta kuoliaaksi
älä kiedo käsiäsi ympärilleni
niin etten voi hengittää
älä nurkkaan minua rakasta
älä häkkilinnuksi rakasta

Rakasta minut vapaaksi
rakasta minut tuuleen
aavalle merelle rakasta
hassu purteni rakasta vapaisiin virtoihin


Rakasta minut vapaaksi

rakastamaan.

Tiedäthän.

- kiiris -






sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Vanha Roosa


Viikon värikollaasi: Vanha roosa, tai vähän sinnepäin.


Jouluinen muistelo


Muutaman vuosi sitten tallusteltiin Prahan joulutorilla


ja lepuuteltiin jalkoja heppakyydillä


istuttiin vällyn alla, nautittiin kupposet lämmintä punaviiniä....


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Kaipaus



Eilinen postaus herätti kaipuun. Piti heti kaivaa torpan talvikuvia. Tämä on parin vuoden takaa joulukuussa. Silloin nous savu piipusta. Joskus vain elämä menee, niin kuin menee, ei paljon kysele.


Perämiehen oma pikkutorppa....

Siellä ne nyt yksikseen kököttävät, kylmissään, odottavat, että joku tulisi laittamaan piisiin tulta....
Ehkäpä tänä talvena menenkin.....vähän erakoitumaan... jos pääsen.







maanantai 3. joulukuuta 2012

Tuulen Poika




Olipa kerran pieni Tuulen Poika. Hän oli hyvin yksinäinen.
Tuulen pojalla ei ollut maanpäällä ystäviä. Poikaa ei hyväksytty
joukkoon. Hän oli erilainen kuin muut pojat, koska hänet oli tehty tuulesta.

Tuulen Poika vietti aikaa piirrellen, ikkunasta taivaankaarta katsellen.
Hän lensi monet mielikuvitusmatkat, tähtiin, kuuhun, pyöri karusellia linnunradan kanssa.

Taivaan tähdistä tuli hänen ystäviään. Ne tuikkivat hymysuin ja
iltaisin saattelivat pojan pehmoiseen uneen.

Eräänä hämäränä talviaamuna, kun pojan äiti tuli herättämään häntä aamupuurolle....
poika oli kadonnut. Pöydältä äiti löysi pojan piirustuksen, jossa
linnunrata kuljetti poikaa kohti tuikkivia tähtiä....

Äiti rutisti kyynelsilmin paperin rintaansa vasten. Hän  tunsi piirustuksesta kumpuavan lämpöisen
sydämen sykkeen. Hiljainen tuulenvire heilautti verhon sivuun. Äiti katsoi taivaalle. Silloin äiti tiesi.




lauantai 1. joulukuuta 2012

Joulukuun ekana


Marraskuun selätys päättyi myräkkään. Otti minusta täydellisen niskalenkin. Antti puhui ja puuskasi, riehui ja rähjäsi


Valmisti joulukuun. Työnsi valkoista joka paikkaan, teki talvipelakan


myyskäsi talviruusun valkoiseen huntuun....

Teki talven, himskatti.







perjantai 30. marraskuuta 2012

Kolmiodraama




raha voittaa
rikkaus riemuitsee
köyhyys kamppailun häviää
pois tieltä
pois näkyvistä
raha heiluttaa luutaa

pienen alleen lakaisee
köyhyys pois
silmistä
mielestä

avuttomat maan rakoon
draamassa tässä
kuitenkin
voittajia vain yksi on

talous markkinoiden armoton.




keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Hui, niitä on liikkeellä....

Oikeasti en ole yhtään jouluihminen, mutta minkäs teet, kun tonttuja on liikkeellä


Kun ikkunoiden takana kahisee, puhisee,  kuuluu supinaa, vilahtelee, niin siellä ne on.  Tarkkaavaiset silmät tutkivat, isot korvat kuuntelevat,  ollaanko siellä kilttejä. Mikä viesti Joulupukille viedään.... 


Tämä tonttu ei oikeasti ole tässä. Se nimittäin ahkeroi ja löysi kiltti-ihmisen. Yksintein se lähti viemään hänelle viestiä Joulupukilta... Tonttu on hidas tallustaja, voi mennä päivä pari, ennenkuin se suhahtaa postiluukusta....

Kilttiä keskiviikkoa!





maanantai 26. marraskuuta 2012

Mitä sanoo Maya-horoskooppi minusta....

Näin sanoo Maya-horoskooppi netissä, syntymäajan perusteella:

Valkoinen Planetaarinen Peili

Valkoinen Peili

Edustat loputonta heijastusta. Olet tiedonvälittäjä ja sanansaattaja, Valkoinen Peili, Loputtomuuden voima. Tiedonvälittäjänä peilienergia – ajatukset, sanat, tunteet ja teot - on sinulle kuin luontaisesti jatkuvaa sisään- ja uloshengitystä, energian kokoaikaista lähettämistä ja vastaanottamista, antamista ja saamista. Olet kohtelias, sovitteleva ja uhrautuva. Muista olla inhimillinen ja lempeä myös itseäsi kohtaan.

Planetaarinen

Sinua ohjaa täydellistämisen planetaarinen sointu, numero kymmenen. Tämä sointu on pitkälle eteenpäin suuntautuvien asioiden numero ja siihen liittyy voimakas pyrkimys eteenpäin. Jos elämässäsi on paljon muutosvaatimuksia, sisäiset paineesi voivat aika ajoin tuntua jopa ylipääsemättömiltä. Muista pitää elämän perusasiat kunnossa. Ole lempeä ja anteeksiantavainen itsellesi. Olemme kunakin hetkenä täydellisiä juuri sellaisina kuin mitä olemme.


Avoimelle sydämelle on helppo laskeutua!



maanantai 19. marraskuuta 2012

Suojelusenkeli ja VanhaViisas


Enkeli oli tullut siihen ikään, että se oli saanut Ukolta suojelustehtävän. Toiveikkaana se lenteli, liiteli, kaarteli ja etsi suojeluskohteita. Vaisua oli. Näytti siltä, että kukaan ei suojelusta tarvinnut.
 Lentomatka jatkui läpi tuulten ja tuiskujen, myrskyjen ja vaarojen.

 Suru valtasi enkelin mielen. Se näki kurjuutta, pahuutta, köyhyyttä, mutta kukaan ei tahtonut sitä suojelijakseen. Se tunsi itsensä täysin turhaksi. Voimattomaksi. Sen lentovoimat olivat aivan lopussa ja siipiä särki. Enkeli antautui tuulen vietäväksi ja leijui hiljalleen suuren meren syliin. ”Nyt minä kuolen” oli ajatus sen väsyneessä mielessä. Toivo sammui sen silmistä. Ahnaat vaahtopäät kastelivat sen siivet lentokyvyttömiksi.


 Yhtäkkiä enkeli tunsi jonkun koskettavan itseään. Aallokossa kellui ränsistynyt sydän. Enkeli kuuli kuiskaavan äänen sanovan: ”Tule tänne, minä tarvitsen sinua, matkataan yhdessä. Matkataan pienten ihmisten luo, ne huolivat meidät.” ”Oi kiitos sinä VanhaViisas, yhdessä on hyvä.”, huokaisi enkeli ja käpertyi lämmittelemään sydämen vasempaan kammioon. Se näki unikuvia tulevista suojelustehtävistään pienten ihmisten maassa.

Luovalauantaihaaste: ENKELI






sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Mandala - Nollia ja ykkösiä


Tämä oli vaikea. Minusta. Kun jälkiä olisi niin paljon, moneen kerrokseen asti. Kaikenlaisia jälkiä. Minuun jätettyjä, ja itse jättämiäni. Piti karsia.
Kun viimeaikaisia jälkiäni ajattelen..... ne taitavat vähitellen kadota bittiavaruuteen. Nollina ja ykkösinä.

Mandalahaasteena: JÄLJET

lauantai 17. marraskuuta 2012

Eilen se näkyi


Eilen aamulla kun kaupunki heräsi, se maalasi minulle tällaiset taulut:




Tänään onkin sitten aivan eri luokka ja liikutus. Jos näillä kokeilisi, kun suorastaan käskevät....:







keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Marraskuun selätystä - How to Survive November


Nyt on marras
mieli harras
kesii muistelee
sentralhiiting puhisee
marraskesi rapisee...

siitä älä piittaa
näytä sille oikoviittaa
lähetä se Hittoniin.

Huiskis!





maanantai 12. marraskuuta 2012

Vaihtuva mielenmaisema


ja näinkin maisemansa voi mieli nähdä:


Luovalauantai haaste: Mielenmaisema

Tässä ei oikeasti ole yhtään ajatusta, ei mitään suunnitelmaa. Tämä on pulputusta, jostain.





keskiviikko 7. marraskuuta 2012

tiistai 6. marraskuuta 2012

Varsa ja sen emo



Täydellinen tyyneys. Villihevosen varsa on juuri syntynyt. Sumu juuri hälvennyt. Aurinko juuri noussut. Kaunista.



sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Harmaa sai ilahduttavan tunnustuksen!



Mari A:n kirjablogi antoi minulle tällaisen ilahduttavan "kirjanmerkin". Kiitos siitä.

Ja sitten pitäisi sanoa itsestään kahdeksan asiaa. Huh. Se onkin jo sitten vaikeampi homma. Lähestyvä talvi, pimenneet illat, auringottomat harmaat päivät ovat nitistäneet minut, uuuh tehneet pään ihan ontoksi. Lannistuksen kourissa siis jotain itsestäni:

1. harmaa
2. harmaampi
3. harmain
4. tosi harmaa
5. ihan sikaharmaa
6. lätsähtänyt harmaa
7. kolossa piileskelevä harmaa
8. nukkavieru harmaa




En haasta ketään, koska olen aistinut täällä blogissa muuallakin jotain uupumukseen viittaavaa. Ansiokkaita blogeja on paljon, en ehkä osaisikaan valita kahdeksaa, vaan lista jatkuisi ja jatkuisi.... Jos alettaisi yksissä tuumin kaikki harmauskapinaan. Kirkkaat liput liehuen kevättä kohti!.

Huiskis!




lauantai 3. marraskuuta 2012

Mandala/ kyllä maailmaan puhetta mahtuu....



Mandala lähti mielessäni syntymään lehtien otsikoista, paljosta puheesta.....


Lähetin kuplat lentoon.... maailmalle.....




torstai 1. marraskuuta 2012

Ilkeä opettaja!






Kansakoulun ensimmäisen luokan piirukseni. "Ihmisiä syysmyrskyssä". Sata vuotta sitten. Ainoa piirus, joka on säilynyt tallessa.
Tätä ei opettaja Jahnukainen huolinut luokan seinälle. Sanoi että se on niin huono ja huolimattomasti tehty. Arvatkaa oliko paha mieli. Tähän sitten loppui "orastava taitelijanurani". Opettajalle kiitos siitä :(
-------



Itse puolestani olen kerännyt lapsen ja lapsenlasten piiruksia, laatikoittain.
Keskustellut piiruksista heidän kanssaan, kannustanut jatkamaan.
Tämäkin pieni, paperinkulmaan tehty 4 vuotiaan pojan piirus on mielestäni niin valloittava!

Makroviikon haasteena: piirustus


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

KIIRIS KIITTÄÄ!

Kiitos teille kaikille, jotka olette minua kannustaneet, jotka olette houkuttaneet minut mönkimään kiven takaa pois. Kannustuksenne saivat elämäni kukkimaan.  Kiitos teille, jotka  loitte minuun uskallusta pikkukirjaseni tekoon. Se oli erakolta jännityksen ponnistus. Pelotti. Kiitos teille, jotka kirjaseni tilasivat. En olisi ikinä uskonut, että peräti kaksitoista henkilöä halusi kirjan. Siinä on tasan kaksitoista enemmän, kuin osasin pienessä mielessäni kuvitellakaan.

Iloitsen, nöyrimmästi!



Huiskis!