torstai 31. toukokuuta 2012

Jokaiselle oma TINKTÄNKKI!



Tinktänkki on todella helppokäyttöinen apuväline. Jos pää on täynnä tarpeettomia ajatuksia, ne voi huiskasta tinktänkkiin. Tärkeät, myöhemmin käytettävät ajatukset kannattaa sinne myös säilöä. Tinktänkissä ei ole pohjaa lainkaan, joten sen ajatusvetoisuus on ääretön. Siinä ei myöskään ole kantta, joten se päästää puolestasi ajatusten tuottamat liiat höyryt ulos. Se vastaanottaa kaiken, ankeat, ilkeät, surulliset, ylitsevuotavat, mahdottomat, loistavat, kaipaavat, vihaavat, rakastavat,  ihan kaikki, jopa väriajatuksetkin.

Tinktänkki toimii omistajansa ajatuksenvoimalla, eikä luovuta kenellekään toiselle ajatuksiasi. Ei myöskään vastaanota muiden ajatuksia.

Jos joskus pää on aivan tyhjä – haavi kouraan ja tinktänkille ajatuksia kouraisemaan.

Eräänä päivänä päässäni jylläsi tiskausajatus, mutta ohhoh, se suorastaan sinkoutui tinktänkkiin odottelemaan otollisempia aikoja! Siis kerrassaan oivallinen vekotin.

Joskus voi kuitenkin käydä niin, että tinktänkki sekoittaa vanhat ja uudet ajatukset ja muokkaa niistä haavillisen aivan uusia, ennen ajattelemattomia ajatuksia. Ei kannata säikähtää, eikä ujostella pääkopan uutukaista ajatusmaailmaa. Eihän sitä koskaan tiedä mitä uudet ajatukset saavat aikaan – ja ainahan nekin voi survasta takaisin tinktänkkiin.

Ikääntyessään ihmisen muisti saattaa pätkiä, horjahdella – nou hätä – haavi tinktänkkiin ja ajatukset aivokoppaan. Voihan kyllä olla että sieltä tuleekin haavillinen 60-luvun aatelmia ja yhtäkkiä päässä soittaa Beatlesit ja Tom Jonesit, joiden säestyksellä sitten uudelleen opetellaan solmimaan kengännauhoja. Mutta jos ei tahdo kuunnella, ne voi aina mäiskästä takaisin tinktänkkiin.

Kehitteillä on myös kätevä,  taskukokoinen, matkakäyttöön tarkoitettu Premium-versio tinktänkistä. Siinä on nykytekniikalla toteutettu ajatus-separaattori!

Miten on voinutkaan tulla toimeen ilman tinktänkkiä!

Huiskis!




keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Ihanat valkoiset puut kuuntelevat satakielen laulua...



Parvekenysvääjä ihastelee siirtolapuutarhan täyttäviä valkoisia puita. Tuulenvire kuljettaa tuoksun parvekkeelle ja uuvuttaa aistit. Kuuletteko kuinka upeasti satakielet laulavat...


Maisemaa hieman lähemmäksi... ja satakielen laulu voimistuu.


vielä lähemmäksi, kukkien tuoksu suurenee, satakielen laulu saa uusia sointuja kun se matkii auton jarrujen kirskunaa... tok-tok-tok....fiuuu-fiuuuu...


Vieläkin lähemmäksi.. melkein vierelle, mutta urhea laulaja pysyy piilossa. Eikä tässä piparkakkutalossakaan taida olla ketään kotona...

Hups, meneeköhän tämä jo yksityisyyden loukkauksen puolelle! No mutta toisaalta, tuolla alueella saa muutkin kuin asukkaat käveleskellä ja valokuvatakin. Tok-tok-tok, krii-krii-krii, tirsk-tirsk, fiuuu-fiuuu-fiuuu,  laulaa satakielet. Tänä kesänä niitä taitaa olla kolme pesivää pariskuntaa...

tiistai 29. toukokuuta 2012

Taskutaidetta ja yrttiämpäreitä



Minulla on tapana raahata taidetta matkamuistona kotiin. Yritin löytää niin pientä kuin mahdollista. Ja löysinkin, ihan taskuun mahtuvaa:  pienet kirjat, jotka mahtuu vaikka lompakkoon;  virolaisen Olga Terrin grafiikkaa ja toinen eri taiteilijoiden öljyväritöitä. Yksi grafiikkataulu ja käsinmaalattu pikkulautanen. (vertaa tikkuaskiin kokoa). Pieni on kaunista, eikö vaan olekin.



Matkalta sain voimaa ja virkistäviä ajatuksia. Niinpä vihdoin kotona innostuin parvekehommiin. Persilja, sitruunamelissa ja orvokki pääsivät sinkkiämpäriin istumaan.


Toiseen ämpäriin istutin suklaamintun ja viininlehtisalaattia (nam nam) ja tietty sinnekin orvokki kurkistelemaan. Tammimetsikkökin, joka ihmeellistä kyllä talven jälkeen voi hyvin, pääsi ulos odottamaan suurempaan ruukkuun muuttoa.

Viininlehtisalaatti on mahottoman hyvää herkkua vaikka leivänpäällä tomaatin kanssa. Sen mausta tulee mieleen lapsena maiskuteltu suolaheinä.

HUISKIS!

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Katseita sivulle, ylös....



Tämän viikon värikollaasi syntyi tietenkin Tallinnan kuvista...



Ans´ kattoo!! Tallinnaa zuumilla ja ilman



Huomenta auringossa kylpevä Tallinnan Vanhakaupunki!( tupakkaparvekezuumailua)



Zuumailua huoneen ikkunasta



Tupakkaparvekkeelta kohti Vanhaakaupunkia...  Aikainen aamu on rauhallinen, uinuva.


Vanhankaupungin laidalle rakennettu uusia pikkutaloja. Kauniisti ja harmonisesti kohtaavat vanha ja uusi.


Käy se näinkin. Uutta rakennetaan ympärille ja vanhat jätetään sisäpihalle uinumaan ja muistuttamaan....




Meri aukeaa kattojen takana. (ikkunazuumailua)


Tällä parkkipaikalla tahdin määrään minä :))) Ei pääse auto ennenkuin puikko heilahtaa!


Iltavalaistus hieman heilahtaen!


Yksityiskohtaisemmin tarkastellen.....



Härkätytön ja kalaäidin interaktiivista zuumailua katukahvilassa.





perjantai 25. toukokuuta 2012

Kattoja, torikenkiä ja herra Istuva Härkä!



Tallinnan hotellihuoneemme (business class!!) sijaitsi 22. kerroksessa, josta oli aivan huikeat näköalat! Tuolta oli hauskaa suunnitella "päivän tallustusreitti"!


Laskeuduimme maan tasolle ja hups! härkätyttö ja kalaäiti kohtasivat herra Istuvan Härän! Oli muuten kylmän rauhallinen kaveri:


Hauskoja taidepläjäyksiä oli joka puolelle. Mainio pelle hyppäsi kengistään ja jätti rahahatun ja torikengät vastaanottamaan mahdollisia euroja:


Vanhojen muurien suojassa oli taidekäsityökeskittymä. Oli lasinpuhaltajaa, oli ruukunvalajaa, oli hatuntekijää, oli ompelijaa, oli seppää... oli.... oli..... Ja me olimme aivan hurmoksessa!!


Näistä upeista sisäänkäynneistä en saanut kyllikseni. Niin kauniisti entisöityjä:


Upeita kyläsepän takomia kyltteja...  olisin voinut kaikki kotiin raahata. Tässä malliksi vain yksi...:


Aurinkoinen Tallinnan vanha kaupunki oli jälleen kerran elämys. Entisöintityötä on jatkettu ja se on tehty tyylillä, vanhaa kunnioittaen.

Kuvia tuli napsittua niin kamalasti, että kamerastakin akku simahti... onneksi vasta viimeisenä päivänä. Laitan jossain vaiheessa lisää kuvia, tässä vaan vähän maistiaisia.

Ai mutta, kattohullun on laitettava vielä pari kattokuvaa, hotellihuoneen ikkunasta zuumattuja:



Arvaatte varmaan kuin hirmuinen määrä mulla näitä kattokuvia on :)))

Huiskis!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Orvokkini tumma silmä, kultasydän pieni....


Olen suorittanut parvekkeellani viime päivinä orvokkitutkimusta ja huomannut miten persoonallinen kukka se on. Ilmeikäs kun mikä. Vai mitä ajattelette:

ITSEENSÄ KÄPERTYNYT:


MINUA VOIT LUKEA KUIN AVOINTA KIRJAA:


TÖÖT, TÖÖT!:


SONNUSTAUTUNUT:


WHOOPS!:


HUULET PYÖREINÄ JA AJATUKSET UMPSUKKULASSA:


ON NIIN HAURAS OLO:


UJO SYRJÄÄN VETÄYTYJÄ:


MUTRUSUU MUTISIJA:



 Kukkaisterveisin Kiiris!

lauantai 19. toukokuuta 2012

Yksitoista kysymystä.....



Sain ITKUPILLILTÄ 11 kysymystä. Ja sain luvan olla jatkohaastamatta ja laatimatta uusia kysymyksiä.

Ja sitten vastaan, ja tietty taas vanhojen piirustusten kera: 

Lempi kaupunkisi?
Niitä on monta. Siis sellaisia joissa olen edes kerran käynyt. Port Said, Pariisi, Mythimina, Hersonnissos, Malaga, jokainen omanlaisensa, jokaisessa omat erityispiirteensä. Sitten on lisäksi sellaiset, joista haaveilen....

Mikä kieli kuulostaa kauneimmalta?
Portugalin kieli 

Lapsuuden sankarisi?
Lotta, suomenhevonen. Menin koulun jälkeen talleille, istuin pilttuuseen Lotan mahan alle, luin läksyjä, suin Lotan mahanalustaa. Ja tietysti ehdoitta Hilu-mummi oli sankarini. On Vieläkin.

Mikä on mottosi?
Huiskis!

Millainen on unelmiesi talo?
Köyliön torppa. Jos minulla olisi valta voima ja valtikka, muuttaisin sinne huomispäivänä.


Millä kulkuvälineellä matkustat mieluiten?
En oikeastaan millään... mutta jos on pakko matkustaa, niin paatilla ja jos ei oo vettä niin omalla autolla, vieruspenkillä. Niin ja jos pääsee, niin junalla. Mutta jos olisi valittavissa, niin hevosella ja rattailla!



Mikä sinusta tulee isona?
Eipä taida tulla mitään.... Olen ikuinen lapsi.

Minkä taidon haluaisit oppia?
No huh, nyt on vaikee..... KAIKKI!

Mikä on heikkoutesi?
Ja taas vaikee.... niitä on niin niin paljon, että ei voi alkaa luettelemaan. Siis vaikka ruokapuolelta: JUUSTOT!

Lempparioloasusi?
YÖPPÄ.







Mistä saavutuksistasi olet ylpeä?
Lapsestani.



perjantai 18. toukokuuta 2012

Tallusta hummani tallusta


Illan hämärtyessä
punaisella rannalla
olemme yhdessä
oottavalla kannalla
satakieli viheltää ja rumpua hakkaa
aurinko höyryää kohdatessaan veden viileyden
kummallinen hyrinä
kulkee lävitsemme
tallusta hummani, tallusta
aamuun meidät vie
uuteen nousevaan.

Hyvää yötä.


keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Seitsemän satunnaista faktaa itsestäni


Säännöt ovat seuraavanlaiset:
Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen
Lisää The Versatile Blogger Award -kuva postaukseesi 
Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi 
Nimeä 15 bloggaajaa ja kerro heille tunnustuksesta


Tällaisen sain. Kiitos Mimi, Merike, Wonders/Kaari3.
Ja nyt sitten pitäisi sanoa itsestään seitsemän satunnaista asiaa. Ei oo helppoo.
Olen niin hirmu huono sanailija, mutta koitetaan. Minä melkein ajattelen piirtämällä, niin pitihän tähänkin änkeä vanhoja piirustuksiani.

Rakastan tuoksuja. Ruohon, kahvin, vauvojen, kielon, ruusujen,  kuusenkerkän, meren, tuoreen puun, tervan, saunan, lavendelin, vain joitain mainitakseni.

Pukeudun mieluusti mustaan, mutta rakastan värejä. Minusta on ihanaa sotkea niitä, leikkiä niillä.
Haluaisin asua maalla. Torpalla. Se on minun henkireikä-paikkani. Siellä on tilaa, ilmaa hengittää. Minulla on siellä oma ”ateljee”, jossa saa rauhassa sutata.





 Olen herkkäsielu. Tunteilija. Itkupilli. Ikävöin niin hirveästi Perämiestä (koiraani).

Olen hirmu hyvä laittamaan mössöruokia. Ja keittoja.

Inhoan kieroilua.


Osaan kaikenlaisia juttuja, mutta en mitään kunnolla. Enkä jaksa opetella, kun olen niin kärsimätön.

Tämänhetkisessä elämässäni on liikaa jarruja, kuoppia, esteitä, harmituksia, huolenaiheita. En tykkää yhtään.

Kivet ovat lemppareitani. Isot, pienet, pyöreät, kulmikkaat. Kaikki.




Ohoh, tuli jo kahdeksan juttua, mutta olkoon.

Olen huomannut, että tämä tunnustus on kiertänyt blogistaniassa, joten luulen, että kaikki halukkaat ovat siihen vastanneet, joten en nimeä ketään erityisesti. Saa tietty ottaa mukaansa, jos tahtoo.

HUISKIS!

Kiiriksen neljä vuodenaikaa