lauantai 28. huhtikuuta 2012

Ajattelen.....



SANASI OVAT  KUIN PEHMOISTA UNTUVAA.....
JOTKA TUULI KULJETTAA POIS

EN MUREHDI MENNYTTÄ, KOSKA SILLE EI ENÄÄ MITÄÄN MAHDA
EN SURE TULEVAA, SILLÄ AINA ON TOIVOA PAREMMASTA
NYKYHETKESSÄ SEN SIJAAN ON KORJAAMISEN VARAA

Hyvää tätä päivää!


tiistai 24. huhtikuuta 2012

Herraskalamies





On niin harmaata ja sateista ulkona, että jotenkin täytyy yrittää hauskuttaa itseään..... (ajatus lähti jatkumaan Blogitsen haasteesta....)
Huiskis!



maanantai 23. huhtikuuta 2012

Mitäs päällystettäisiin...?



Eilen piti viettää aurinkoista päivää Haltialan kotieläintilalla, vaan eipäs mentykään. Vantaanjoki oli tulvinut tielle, joten matka tyssäsi siihen. Päädyinkin sitten ison rautakaupan roskaläjää dyykkaamaan ja voi veljet ja siskot, löysin ihania aarteita. Ilmatteeksi!
Väritkin melkein sopivat viikon VÄRIKOLLAASIIN. Huiskis!



Nythän mä hokasin, että tässäkin on viikon kollaasivärejä! Melkein!




tiistai 17. huhtikuuta 2012

SOSIAALINEN ERAKKO





Kattojen yllä katsastin
katonharjalla ratsastin
maisemat kameraan keräsin
havahduin ja heräsin...



Kamera löysi punaisen majan
takana talojen, vesirajan,
Lokin pihalta apehtimassa
auringonillassa tepastamassa.



Kaukaa niitä katselen
Mattojen päällä astelen
taivaankattoa hipaisen
palasen valoa sisään heitän
varjojen pälvet sillä peitän.



Tuulessa liehuu valkoinen verho
purjeeksi luulen
laineiden äänen kuulen
Meren tuoksua sisään kannan
luota punaisen majan kaislikkorannan.



Kaupungin laidalla....
kattojen yllä...
Taivas maata lähempänä...
kyllä.






torstai 12. huhtikuuta 2012

Palloja ja pallomaisia



Soiva pallo mahtuu kämmenelle...



Palloja ja pallomaisuuksia teemassa.

 Täällä lisää pallotteluja: Makroviikko: PALLO

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Nyt se on tullut mun parvekkeelle!!


Kuvat napsittu illalla 3.4.2012


Illansuussa yhtäkkiä huomasin valoilmiön ja sen  luomat varjot parvekkeen seinällä...


Talvenraiskaama havukasvikin loi kauniin viimehenkäyksensä seinustalle. Ennen kuin raahaan sen roskikseen, paleltuneen ressukan..


Valo ja varjo. Yhdessä niin kauniit.



Ja siellä se valontuottaja pilkkii. Auringonlasku.  Nyt se on tullut! Tämän kuvan napsaaminen vaati hieman kurkottelua ja vasemmalle zoomailua.  Tuosta se äkkiä tipahti talojen taakse, mutta päivä päivältä kohoaa... viipyilee taivaanrannassa pitempään ja pitempään.  Vähitellen siirtyy oikealle..... Ylen linkkitornin ohi... kohti Kätilöopistoa. Maan lumikatteesta huolimatta nyt on kevät. Se on pakko uskoa. Se heitti kevään sieluuni. Huiskis!

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Luin kirjan



Luin kirjan. Sellaisen kirjan, jota oli helppo pitää kädessä vinoluettaessa sängyssä. Se ei ollut liian painava, kädet ei väsyneet. Tekstissä käytetty fontti ei ollut hiirenpiperrystä. Se oli huononäköisemmällekin helposti luettavaa.Siinä on mielenkiintoinen kansikuva.  En kokenut loukkaavani kirjoittajaa enkä kirjaa, sen enempää kuin kuvittajaakaan, vaikka sivut vähän taittuivat lakanoissa möyhiessäni. Ajattelin, että tällaista kirjaa olisi helppo kuljettaa käsilaukussa, lukea työmatkalla (jos olisi työssä). Kahvilassa. Lääkärin vastaanoton odotustiloissa. Viettää hauskan hetken ikävissä tilanteissa.

Teksti oli jaettu sopivasti otsikoituihin lukuihin (niin niitä kai kutsutaan?) Itse ainakin pidin lukutauon jokaisen luvun jälkeen ja makustelin lukemaani. Se tuntui hyvältä. Ainakin minulle joka taidan olla maailman huonoin lukija. Nykyisin.

Kuviakin oli. Sopivasti. Hyvin piirrettyjä. Visuaalinen minäni pitää kuvitetuista teksteistä.

Olen hämmästynyt siitä, että kirja piti minut vinolukuasennossa aamukahdesta aamuseitsemään!. Kun aloitin, en voinutkaan lopettaa, niin kuin yleensä teen. Ehkä se johtui kirjan sujuvasta tekstistä. Sen mukana oli helppo kulkea. Ei ollut monta sivua jatkuvia, täynnä koristeellisia adjektiiveja olevia kuvauksia yksityiskohdista. Pidin siitä, että lukijana sain itse mielikuvitella tekstin herättämän näkymän eteeni. Se piti aktiivisena. Aivot. Interaktiivista. (onko hieno sana!)

Nauruhermot kutkutuksesta pinkeinä luin. Kirja on täynnä itseironiaa, itseen kohdistuvaa huumoria, johon ainakin minun oli helppo samaistua. Välillä nauroin aivan väkkäränä. Tekstissä on niin herkullisia kohtia, että luin niitä uudestaan ja uudestaan ja annoin tilaa myös omalle mielikuvittelulle.

Välillä koin suuria tuskia Kirjoittajan kanssa käsikirjoittamisen vaikeuksista. Välillä temmelsin Kirjoittajan mukana kylpylässä nolostelemassa jalkahoitajan luona kirjoittajan eriparia olevia villasukkia. Tai järjestämässä ikimuistoisia ylioppilasjuhlia Kirjoittajan kaksosille tai harmistumassa aviomiehen keikkamatkasta Espanjaan. Tai hankkimassa lisätienestejä suunnittelemalla tilauksesta värikoodattuja päiväjärjestyksiä halukkaille...

Kirja-arvostelijaksi minusta ei ole. Mutta lukijana sanon, että hersyvä kirja. Siivittävä lukukokemus. Susupetal on kirjoittanut hyvän kirjan. Olen iloinen, että minä sain tämän kirjan omaksi. Voin lukea sen uudestaan silloin kun haluan.

Tämä kirja kannattaa lukea. Oikeesti.







maanantai 2. huhtikuuta 2012

Kun oikein lapsettaa, niin sitten vasta lapsettaakin!





Voi kauhistuksen kananjalka!!


Kuvattu 2.4.2012 klo 7.32 aamulla.


Aamuhieraisu silmiä... voi kamaluus....


Onko tänne tullut joulu!


Eilen vielä asfaltti kiilteli.... ja nyt on senttitolkulla lunta maassa. Ja puussa. Ja lisää pukkaa!  Kääääk! 


Onneksi ikkunalaudan tammimetsikkö on voimissaan ja lehtien vihreys tummenee... Neljäs tammenalku änkesi mullan pinnalle ja synnyttänyt jo kaksi lehteä....hmmm... sekin arvelee että nyt pitäisi olla kevät.
Niin järkyttynyt olin lumimaisemasta, että tämäkin kuva on ihan heilahtanut!

Ihan paras päivä lähteä tyttären kanssa Ikeaan, vähän värejä ja kuoseja tutkimaan.

Kaikesta huolimatta mukavaa maanantaita.

"Kaikki järjestyy sitten kun järjestyy"