Kaikenlaista tulee pusattua. Aikansa kuluksi. Tietokone käy
kuumana. Piirtyy jos jonkinmoista kuvaa. Kuten tämä viimeisin,
”Lentävät ikkunat”. Eipähän tässä juuri muuta kuin
ikkunoista olen katsellut vaihtelevaa säätä. Koivun latvan
heilumista puolelta toiselle. Ja kun istumalihakset puutuvat, lökötän
sohvalla ja katselen leffoja. Kuulostaa ehkä hauskalta ja
leppoisalta, mutta kun ei ole.
Olen nimittäin omassa kodissani vankina. Ollut jo koko viikon.
Meillä on hissi remontissa. Ja kun asustan yhdeksännessä
asuinkerroksessa, niin eipä juuri tee mieli rappuja könytä, ei
alas eikä ylös, ainakaan ei ylös. Tällaiselle kampurajalalle se
ei onnistuisi. Ja vielä kun poden selkäjalkakipua, niin ohhoh.
Jääkaappi huutaa jo tyhjyyttään. No, onhan siellä vähän
tonnikalapurkkeja isompaan nälkään.
Tässä talossa on muitakin ikääntyneitä jalkavaivaisia, kuten
myös pyörätuolilla liikkuvia. En tiedä olisiko tämän hissijutun
voinut hoitaa jollain toisella tavalla, mutta tämä on aika
ahdistavaa. Toissapäivänä ambulanssimiehet kapusivat
alakerrokseeni ja paareilla kantoivat sitten potilaan alas.
Postinjakaja könyää hikipäässä ylös, alas. Kodinhoitajat ja
ruokapalvelumies puuskuttavat reppuineen, kantamuksineen ja
tarvikkeineen ylös, alas. Eipä myöskään pizzakuskeja ole
pahemmin näkynyt. Rapunsiivooja jätti suosiolla torstaisiivoukset
väliin.
Tässä huomaa kuinka paljon roskia viikon aikana kertyy.
Parvekkeella törröttää musta jätesäkki, jonne täydet
roskapussit sullon odottamaan aikaa parempaa. Ehkäpä jo tänään. Toivoa on, että hissiremppa päättyy klo
16.00.
Voi onni ja autuus. Sitten pääsee viemään roskia.Sitten pääsee
pesutupaan.Sitten pääsee saunaan. Sitten päsee kaupoille viikon
selibaatin jälkeen vähiä rahoja törsäämään. Kiireen
täyttämään kauppaan tavaroita lastaamaan, pussittamaan,
raahaamaan. Heti tänään, jos hissiasia on kunnossa. Ilon päivä.
Vai onko?
Olisinhan toki voinut tehdä kaikenlaista järkevää, kuten
siivota, ottaa jalkahoitoja, kynsihoitoja, kasvonaamioita, putsata
kaappeja ja sen sellaista. Teinkö. No en! Pakon sanelemana en osaa
tehdä mitään. Enää. Jotain kuitenkin opin. Kotona pitää aina
olla hätävaravarasto tärkeystarvikkeita.
Kaikenvaralle.