Ystävä

Otin tämän vanhan piiruksen Luovanlauantain haastekuvaksi: Ystävä

Kuva ei ole aiemmin ollut missään haasteessa.

Ystäville kaikille

Ystävä on makea kuin rusina!

"Ystävä on makea kuin rusina, sitä voi makustella ja sen voi laittaa taskuun!"

- Kiiris -

Ystäväni yökylässä

Hyvän ystävän kanssa on hyvä olla. On hyvä höpöttää. On hyvä nauraa kikattaa. On hyvä laittaa maailma järjestykseen. Oikeaan järjestykseen. Hyvälle ystävälle on ihanaa keittää aamukahvit, täyttää paahtoleivät.

Minulla oli moneen kertaan runtelemani maalauspohja. Olin maalannut sille, pessyt juuriharjalla pois. Heittänyt nurkkaan, piilottanut kaappiin. Ottanut esille, liimannut sen täyteen lehtiuutisia, maalannut siihen kolme punaista länttiä. Yökylään tuli SusuPetal, kaikkien tuomisten (IHANA puinen koira!) lisäksi salkussaan guassivärit. Eikä kauaakaan, kun sain katsella pensselin kulkua , värien etsiytymistä oikeille paikoilleen, kuvioiden syntyä. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä on syntymässä.

Ei edes juoma ehtinyt lasista loppua, kun valmista tuli! Lopputulos on hurmaava, katsokaa vaikka. Se kertoo tästä kesästäni, olemastani.

50x50, guassi, Under the Spanish Sun, SusuPetal

Minä rakastan ystäviäni!

Kiitos kaikista auringonpaisteista, Susu!

Suttasimme, ystäväni ja minä

Eräänä talvisena päivänä istuimme ystäväni Susupetalin kanssa kasvokkain. Siemailimme hieman viiniä. Puhelimme tärkeysasioita, ja niitä näitä. Pöydällä lehtiö, pensselit, värit. Aloimme suttaamaan. Susupetal aloitti, ojensi lehtiön minulle ja sanoi jatka. Ja minähän jatkoin.

Ette arvaakaan miten paljon puhetta tähän kuvaan maalautui mukaan!

Tuo päivä oli hyvä päivä.

Kukkalähetys teille ihanat Ihmiset!

Tänään on loppuelämäni 34. päivä ja mieleni on iloinen. Eikä vähiten siksi, tai ehkä juuri siitä syystä, että te ihanat ihmiset täällä blogistaniassa, ja muuallakin, olette olemassa! Keväisen auringon myötä lähetän jokaiselle  suuren iloisen hymyilevän kukkapuskan!

Huiskis!

Mykkyrällä...

Suklaatia ja sydämiä jokaiselle!

Rakasta vapaaksi

Rakasta minua

mutta älä rakasta kuoliaaksi

älä kiedo käsiäsi ympärilleni

niin etten voi hengittää

älä nurkkaan minua rakasta

älä häkkilinnuksi rakasta

Rakasta minut vapaaksi

rakasta minut tuuleen

aavalle merelle rakasta

hassu purteni rakasta vapaisiin virtoihin

Rakasta minut vapaaksi

rakastamaan.

Tiedäthän.

- kiiris -

Maanantai oli hyvä päivä!

Eilen oli hyvä päivä. Tapasin Susun ja miiwin! Kävimme Susupetalin taulunäyttelyssä. Taisimme paistaa auringon kanssa kilpaa, niin oli lämminhenkinen tapaaminen. Jutustelimme, kerroimme kuulumisia. Katsoimme toisiamme silmiin. Iloisiin. Oli ihanaa tavata miiwi. Ensimmäinen tapaaminen tuntui kuin olisi kohdannut vanhan ystävän! Jippiiii, sanon minä!!!!!

Miiwin kanssa ihastelimme Susun tauluja, hänen kertoessaan meille taulujen synnystä, käytetyistä tekniikoista.  Opin, että kaikkea mahdollista voi taulun työstämisessä ja synnyttämisessä käyttää. Huikeaa ideointia.

Tässä on muutama oma suosikkini näyttelystä.  Näyttely on vielä vajaan viikon avoinna. Kannattaa mennä. Ehdottomasti!

Tiistaiklassikko: Kosinta vanhan lampun loisteessa

Tämä on jo klassikko. Ainakin minulle.  Tämä on  taitelija  SusuPetalin upea maalaus, nimeltään Kosinta.

Kosinta pääsi torpalta löytyneisiin ikivanhoihin kehyksiin. Minusta ne sopii tuon hilpeän maalauksen vanhanajan tunnelmaan. Taulu on ollut kesävieraitteni jatkuvan ihastuksen kohteena.  Itsekään en kyllästy katselemaan sitä ja mielikuvittelemaan tarinaa sen ympärille.  Se muuttaakin ensitilassa kaupunkikotiini

Kiitos Susu.

Tässä on toinen klassikko. Ikivanha lamppu, jonka parikymmentävuotta sitten ostin Espanjasta, Fuengirolan kirpputorilta. Se on niin skrumeluurinen ja ruma, että se on jopa  kaunis. 

Jeeeeee taas pelittää♥♥

Aurinko tiesi, että sen pitää paistaahelottaa...

Yksi päivä. Yksi ainut päivä. Aurinko tiesi, että sen kuuluu helottaa. Juuri tuona päivänä. Perjantaina. Se tiesi, että sillä on erikoistehtävä juuri tuolle päivälle. Neljä (kolme+yksi aviomies), minulle ennen kohtaamatonta ihmistä saapui kohtaamispaikalle, kuka tallustaen, kuka bussilla, kuka ratikalla, taksillakin. Pitemmän ja lyhyemmän matkan takaa.
Tapaamisen järjestänyt virtuaaliystävä muuttui oikeaksi, eläväksi. Lämmin katse, hymy. Hänen kanssaan oli helppo puhua, tutun turvallisen ihmisen. Sosiaalinen erakko itsessäni vetäisi sieluni verhot auki että räiskähti. Halattiin puhutiin höpötettiin syötiin värillisiä karkkeja.  Paikalle saapui yllättäen lisää oikeaksi muuttuneita virtuaali-ihmisiä, toinen...kolmas....  Silmät löysivät silmät, ystävälliset.  Halauksia, kohtaamisen iloa, naurua, kikatusta, kyyneleitä..  Tunnelma oli lämmin, yhtä lämmin kuin aurinko, meitä hellivä. Vaihdettiin kuulumisia, kerrottiin elämästämme. Aika pysähtyi.

Lähdimme kukin omia teitämme, mutta tiedän ettemme eronneet.

Istuin parvekkeella ja ajattelin, sulattelin, tapahtunutta. Minulla oli äärettömän hyvä olo. Ihmisistä. Käsi alkoi piirustaa huomaamattaan vanhan kirjekuoren taakse.... Susupetal... Wonders....Elegia... minä... aurinko.. Voi miten paljon voimaa sainkaan noista ihmisistä. Toivottavasti pystyin itsekin jotain antamaan.

Aurinko laskeutui sulkien kaiken tapahtuneen syliinsä. Säilöi pakettiin... Istuin..... kertasin tarinointiamme.... lähetin lämpöisiä ajatuksia tapaamilleni ihmisille, ystäville..

Kyllä elämä tietää, mitä sen joskus pitää tehdä.

Huiskis!

Tallusta hummani tallusta

Illan hämärtyessä

punaisella rannalla

olemme yhdessä

oottavalla kannalla

satakieli viheltää ja rumpua hakkaa

aurinko höyryää kohdatessaan veden viileyden

kummallinen hyrinä

kulkee lävitsemme

tallusta hummani, tallusta

aamuun meidät vie

uuteen nousevaan.

Hyvää yötä.

Tälle tytölle solmitaan kyllä ruusunapa, sanoi kätilö!

ONNEA TYTTÖSENI!

Eilen syntymäsi päivänä, Ruusun päivänä

vuosia sitten

teit minusta maailman onnellisimman äidin

Kauniisti kukoistat

tuot iloa jokaiseen päivääni

lapseni, paras ystäväni,

olemalla juuri ihana Sinä!

Luin kirjan

Luin kirjan. Sellaisen kirjan, jota oli helppo pitää kädessä vinoluettaessa sängyssä. Se ei ollut liian painava, kädet ei väsyneet. Tekstissä käytetty fontti ei ollut hiirenpiperrystä. Se oli huononäköisemmällekin helposti luettavaa.Siinä on mielenkiintoinen kansikuva.  En kokenut loukkaavani kirjoittajaa enkä kirjaa, sen enempää kuin kuvittajaakaan, vaikka sivut vähän taittuivat lakanoissa möyhiessäni. Ajattelin, että tällaista kirjaa olisi helppo kuljettaa käsilaukussa, lukea työmatkalla (jos olisi työssä). Kahvilassa. Lääkärin vastaanoton odotustiloissa. Viettää hauskan hetken ikävissä tilanteissa.

Teksti oli jaettu sopivasti otsikoituihin lukuihin (niin niitä kai kutsutaan?) Itse ainakin pidin lukutauon jokaisen luvun jälkeen ja makustelin lukemaani. Se tuntui hyvältä. Ainakin minulle joka taidan olla maailman huonoin lukija. Nykyisin.

Kuviakin oli. Sopivasti. Hyvin piirrettyjä. Visuaalinen minäni pitää kuvitetuista teksteistä.

Olen hämmästynyt siitä, että kirja piti minut vinolukuasennossa aamukahdesta aamuseitsemään!. Kun aloitin, en voinutkaan lopettaa, niin kuin yleensä teen. Ehkä se johtui kirjan sujuvasta tekstistä. Sen mukana oli helppo kulkea. Ei ollut monta sivua jatkuvia, täynnä koristeellisia adjektiiveja olevia kuvauksia yksityiskohdista. Pidin siitä, että lukijana sain itse mielikuvitella tekstin herättämän näkymän eteeni. Se piti aktiivisena. Aivot. Interaktiivista. (onko hieno sana!)

Nauruhermot kutkutuksesta pinkeinä luin. Kirja on täynnä itseironiaa, itseen kohdistuvaa huumoria, johon ainakin minun oli helppo samaistua. Välillä nauroin aivan väkkäränä. Tekstissä on niin herkullisia kohtia, että luin niitä uudestaan ja uudestaan ja annoin tilaa myös omalle mielikuvittelulle.

Välillä koin suuria tuskia Kirjoittajan kanssa käsikirjoittamisen vaikeuksista. Välillä temmelsin Kirjoittajan mukana kylpylässä nolostelemassa jalkahoitajan luona kirjoittajan eriparia olevia villasukkia. Tai järjestämässä ikimuistoisia ylioppilasjuhlia Kirjoittajan kaksosille tai harmistumassa aviomiehen keikkamatkasta Espanjaan. Tai hankkimassa lisätienestejä suunnittelemalla tilauksesta värikoodattuja päiväjärjestyksiä halukkaille...

Kirja-arvostelijaksi minusta ei ole. Mutta lukijana sanon, että hersyvä kirja. Siivittävä lukukokemus. Susupetal on kirjoittanut hyvän kirjan. Olen iloinen, että minä sain tämän kirjan omaksi. Voin lukea sen uudestaan silloin kun haluan.

Tämä kirja kannattaa lukea. Oikeesti.

Goottiemon kauhujen lipas - Susupetal