Kaipaus

Eilinen postaus herätti kaipuun. Piti heti kaivaa torpan talvikuvia. Tämä on parin vuoden takaa joulukuussa. Silloin nous savu piipusta. Joskus vain elämä menee, niin kuin menee, ei paljon kysele.

Perämiehen oma pikkutorppa....

Siellä ne nyt yksikseen kököttävät, kylmissään, odottavat, että joku tulisi laittamaan piisiin tulta....

Ehkäpä tänä talvena menenkin.....vähän erakoitumaan... jos pääsen.

Varjo lumen valossa

Torpalla vanha tammi piirsi itsensä lumen valoon.

Kihivas-haaste : LUMEN VALOA

Tiistaiklassikko/ Ei käytössä

Ei enää käytössä.

Töttö, eli "Automaattinen" ilmanvaihtojärjestelmä tiistaiklassikkona

Tämä pytinki on rakennettu v . 1926. Töttö katolla on osa navetan karjakeittiön "automaattista" ilmanvaihtojärjestelmää.

Onko romuja olemassakaan?

Zilga heitti minua ROMU-haasteella. Kiitos.

Oli hämmästyttävän vaikeaa löytää romuja ,jos romulla käsitetään sellaista esinettä, jolla ei ole enää mitään käyttöä. Niiettä se on ihan romu. Kuleksin kotosalla romuja etsimässä enkä löytänyt! Olisin luullut, että tällaisen kaikki-talteen -ihmisen huushollista edes yksi romu löytyisi, vaan ei. Piti turvautua torpan romuihin. Tuokin vanha savustuslaatikko! Se on romu, pohja puhki ja ihan ruosteessa. Vaan eikö  ole jotenkin kaunis. Olin jo suunnitellut siitä kukkalaatikkoa pihalle!

Torpan "rajametsän" uumenista löytyi tämä ikivanha romu. Romuhan se on alkuperäiseen tarkoitukseensa. Ihan on mennyt rätspoks.  Siihen kyllä voisi jotain värkätä.... laittaa vaikka peikon kurkistamaan tuosta aukosta. Sitten se muuttuisi ei-romuksi, se olisi peikon koti!

Mahtavan alumiinisen kasarisarjan bongasin jätelavalta, roskisdyykkari kun olen. Joku suurkeittiön remontteeraaja oli ne romuna sinne heittänyt. Oitis keräsin talteen. Minusta ne oli niin hienot. Torpalla ovat uusiokäyttöä odottamassa.

Tämä nyt ei varsinainen romu ole, mutta hylätty kukkaraasku kuitenkin. Roiskasin sen  ohikukkineena parvekkeen roskisämpäriin. Kapinahengessä se alkoikin vääntää kukkaa... Sen ilme on vihainen!

Susupetal valmistelee kiireisenä näyttelyään. Haastan hänet kuitenkin  jonkun romun etsimään, virkistykseksi:)

Miiwin haastan myös, sillä hänen tiistaiklassikkokuvansa ovat osoitus siitä, että hänellä on hyvä romusilmä!

Kesä hönkii ja hengittää

Torpan pihalta löytyi kauniita kukkia kimppuuni

Hento ja hoiperteleva valamonruusu änkesi grillin kyljestä....

Pihamaalla ei ole nurmikkoa leikattu kuukausiin, niin luonnonkukat ovat saaneet rehottaa. Just hädin tuskin löytyy marjapensaat...

Kaikki ihan viidakoitunutta, sai kuitenkin pihakalusteet heinikosta kaivettua. Pihatammen alla, sopivassa varjossa on hyvä kököttää... 

Päivänkakkara oli valloittanut lähes kaikki paikat....

Sateinen, kostea kesä on saanut terijoen salavan oikein rehottamaan . Saunakin jotenkin ihan viidakon keskellä...

Pihapuutkin kasvavat ihan villisti...

Ja sitten koivuportista maailmalle, hei hei torppa..

Tiistaiklassikko

Kiiris melkein säikähtyi!

Mäntyhonkapetäjä, ihan rauhalliselta näyttää eikö vaan.... mutta:

PÖÖÖ!!

HIRVEÄ PUUNLEIKKAAJA...AAAAA!

KOPPIKSET LEMMENLEIKEISSÄÄN... AAAAAA!

Äkkiä lopetin kauhupuiden pinoamisen ja keskityin yhteen halkoon... sen kauniisiin väreihin ja suoriin kaistoihin.

Huiskis!

Vappu ohi ja torpalle sanottiin hei, hei.

Pienesti haravoin torpan pihaa.... ja niinhän siinä aina käy, että kasat jäi odottamaan seuraavaa kertaa...päh.

Nenä maassa kiinni ja click, löytyi vähän erikoisen värinen leskenlehti, hups.

Akilleijan lehtiruusukkeita pönkesi vähän joka puolella pihaa.

Kotimatkan taukopaikalla kimmelsi järvi

Niin kesäisen houkuttavan näköistä, vaan kylmää on vielä vesi, hui!

Veden pohjassa oli niin kauniin värisiä kiviä... en vaan tohtinut mennä niitä keräilemään.

Enkä tarvinnut uimakoppiakaan. On niin lämpöisen näköistä, mutta tuuli oli hurjan kylmää, hrrhhhh.

LEHTOAKILLEIJA

Tällaista tietoa netistä: 

"Lehtoakileija on perinteisimpiä koristekasvejamme: maastamme tuskin löytyy monta sellaista vanhaa puutarhaa, jossa se ei kasvaisi. Aluksi akileija oli luultavasti luostarien puutarhojen, aateliskartanoiden ja pappiloiden pihapiirien koristus – joka torpan ja mökin kukka siitä tuli joskus 1800-luvun aikana kun rahvaskin alkoi istuttaa kotinsa ympärille koristekasveja. Vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten perennoja ja hyötykasveja vaihdettiin ja annettiin yleisesti lahjaksi vierailujen yhteydessä. Näin monet maatiaiskasvit yleistyivät ja levisivät pihalta toiselle.

Lehtoakileijan luontaisia kasvupaikkoja ovat valoisat lehtometsät, purolaaksot ja pensaikot. Paikoin se kasvaa Suomessakin niin luonnontilaisen oloisena, että sen voisi ajatella kuuluvan alkuperäislajistoomme. Lajin päälevinneisyysalue ulottuu Aunuksen Karjalaan ja Baltiaan saakka ja sitä kasvaa vielä Laatokan rannoillakin, joten ainakin itäisimmät akileijamme Kiteen ja Uukuniemen lehdoissa voisivat olla tuon alueen äärimmäisiä pioneereja. Valtaosa luontomme lehtoakileijoista on kuitenkin viljelykarkulaisia: laji voi säilyä hylätyissä puutarhoissa ja vanhojen asumusten sijoilla vielä kauan sen jälkeenkin kun puuosat ovat lahonneet ja kivijalka peittynyt sammaleen alle. Runsaan siemenestä leviämisen ansiosta lehtoakileija voi ilmaantua mitä ihmeellisimpiin paikkoihin".

                                                         ____________________

Tämä kuvan kaunokainen ilmestyi torpan pihamaalle, koirankopin kupeeseen.... Yli 100-v vanha, entinen  kartanon torpparin tila ei edelläänkään jätä yllättämättä. Itse en ole sinne pihalle istuttanut vielä mitään, vaikka se on ollut meillä kohta 5 vuotta. Enkä taida istuttaakaan. Tulkoon mitä tulee, milloin mihinkin mullanlämpäreeseen.

No, huh. Olenkohan nyt ihan höyrähtänyt tässä kukkahuumassani. Ehkä. Ehkä minussa herää sisälläni kouluajoista asti uinunut kasvinkeräilijätutkija. Koittakaan kestää. Huiskis!

Tylypahkasta tontuksi!

Sarjassamme Torpan ihmeellisiä löytöjä. Tämä löytyi navetan vintiltä. Oikea luonnon muotoilema tylypahka! Äkkiä raahaus askartelupajaan alakertaan.  Mielikuvittelija näki siinä heti vanhan ryppyisen tontun naaman. Vielä sille laitan naavaparran (jos torpalta löytyy) ja vanhasta jauhosäkistä lakin. Sitten pihalle kannon nokkaan kököttämään. Vesisateen sattuessa se muuttaa(vaikka onkin aika painava kannettava)  tuulikaappiin, tonttumieltä toivottamaan!

Mustavalkomaanantain haastee: JOULUASKARTELUJA 

Korkkitonttuja ja taikinaenkeli....

Torpalla vilahti viikonvaihde.  Jos ei tiedä minne rakkaan esineensä laittaa, kuten minulle usein käy, niin laitan sen omaan Minne-nurkkaani.! Pieni tonttupuunikin pääsi Minne-nurkkaan.

Taas on puuhylly täynnä uunien ruokaa.

Taikinaenkeli. Näitä on hauska tehdä: suolaa, jauhoja, vettä. Piparimuotti. Pillillä reikä. Maalit pintaan.!

....Sinne mahtuu tonttuja, paljon paljon tonttuja....

Navetan ovi sai värikkään kranssin. Napsuttimet kouraan ja rajametsästä katajanoksia, korallikanukan oksia ja sitten esiin kenkälaatikollinen vanhoja säästötilpehöörejä.

Viimevuonna tekemäni kortti "Torppa ja saunatonttu".  

Nyt ei ole lunta, ei jäätä, vuosi sitten oli.  Vettä lotkotti viikonvaihteessa useaan otteeseen ja lämpöasteissa mentiin.

Värilöytöjä torpalla

Aamukahvilla auringon seurassa sai kirkasvalohoitoa:

Kamera kainaloon ja ulos värejä etsimään.

 Pakkaspoika oli käynyt yöllä virkkaamassa pitsireunukset tammen lehteen:

Pelargooni oli koristautunut jäätikkuharsoon:

Maakellarin kiviseinässä killitti keltaista sammalta. Mikähän tämänkin nimi mahtaa olla?. Tästä aurinko oli jo kuuran sulattanut:

Vanhan kaivon reunalla parveilevat korallikanukat olivat jo punaisessa talviasussaan:

Naapurin sokerijuurikkaat odottelevat kuljetusta ja kuuran valtaaamat pellot oli vaotettu kevättä odottamaan:

Sembra-mänty joka vuotiseen tapaansa oli pudottanut osan neulasistaan, jotka värjäsivät maan punertavaksi:

En olisi halunnut palata kaupunkiin.....vielä.

Lähden torpallein

Ei torpalla enää sentään näin vihreää ole, vaikka se paratiisini onkin.

Tuskinpa enää tarkenee edes pihakeinussa istuksia uneksimassa....

Siispä laulelen ja haravoin lehtiä, niitä nimittään riittää! Hyvä saada lehdet pois, ennen lumen tuloa..

HYVÄÄ VIIKONVAIHDETTA KAIKILLE!