tiistai 3. huhtikuuta 2012

Luin kirjan



Luin kirjan. Sellaisen kirjan, jota oli helppo pitää kädessä vinoluettaessa sängyssä. Se ei ollut liian painava, kädet ei väsyneet. Tekstissä käytetty fontti ei ollut hiirenpiperrystä. Se oli huononäköisemmällekin helposti luettavaa.Siinä on mielenkiintoinen kansikuva.  En kokenut loukkaavani kirjoittajaa enkä kirjaa, sen enempää kuin kuvittajaakaan, vaikka sivut vähän taittuivat lakanoissa möyhiessäni. Ajattelin, että tällaista kirjaa olisi helppo kuljettaa käsilaukussa, lukea työmatkalla (jos olisi työssä). Kahvilassa. Lääkärin vastaanoton odotustiloissa. Viettää hauskan hetken ikävissä tilanteissa.

Teksti oli jaettu sopivasti otsikoituihin lukuihin (niin niitä kai kutsutaan?) Itse ainakin pidin lukutauon jokaisen luvun jälkeen ja makustelin lukemaani. Se tuntui hyvältä. Ainakin minulle joka taidan olla maailman huonoin lukija. Nykyisin.

Kuviakin oli. Sopivasti. Hyvin piirrettyjä. Visuaalinen minäni pitää kuvitetuista teksteistä.

Olen hämmästynyt siitä, että kirja piti minut vinolukuasennossa aamukahdesta aamuseitsemään!. Kun aloitin, en voinutkaan lopettaa, niin kuin yleensä teen. Ehkä se johtui kirjan sujuvasta tekstistä. Sen mukana oli helppo kulkea. Ei ollut monta sivua jatkuvia, täynnä koristeellisia adjektiiveja olevia kuvauksia yksityiskohdista. Pidin siitä, että lukijana sain itse mielikuvitella tekstin herättämän näkymän eteeni. Se piti aktiivisena. Aivot. Interaktiivista. (onko hieno sana!)

Nauruhermot kutkutuksesta pinkeinä luin. Kirja on täynnä itseironiaa, itseen kohdistuvaa huumoria, johon ainakin minun oli helppo samaistua. Välillä nauroin aivan väkkäränä. Tekstissä on niin herkullisia kohtia, että luin niitä uudestaan ja uudestaan ja annoin tilaa myös omalle mielikuvittelulle.

Välillä koin suuria tuskia Kirjoittajan kanssa käsikirjoittamisen vaikeuksista. Välillä temmelsin Kirjoittajan mukana kylpylässä nolostelemassa jalkahoitajan luona kirjoittajan eriparia olevia villasukkia. Tai järjestämässä ikimuistoisia ylioppilasjuhlia Kirjoittajan kaksosille tai harmistumassa aviomiehen keikkamatkasta Espanjaan. Tai hankkimassa lisätienestejä suunnittelemalla tilauksesta värikoodattuja päiväjärjestyksiä halukkaille...

Kirja-arvostelijaksi minusta ei ole. Mutta lukijana sanon, että hersyvä kirja. Siivittävä lukukokemus. Susupetal on kirjoittanut hyvän kirjan. Olen iloinen, että minä sain tämän kirjan omaksi. Voin lukea sen uudestaan silloin kun haluan.

Tämä kirja kannattaa lukea. Oikeesti.







16 kommenttia:

  1. Susupetalin kirja siis :) Olen päättänyt tutustua hänen tuotantoonsa, kunhan saan ensimmäisen kunnon palkan, josta liikenee kirjahankintoihin jotakin. Kuulostaa tutustumisen arvoiselta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Susupetalin viimeksi ilmestynyt kirja. On tutustumisen arvoinen. Kuvan alla on linkki Susun kirjasivulle, vink vink.

      Poista
  2. Voi kiitos arviosta. Tuo on niin tuttua, ettei jaksa keskittyä lukemaansa, ei muista lukemaansa. Siksi kirja on siinä muodossa, että sitä voi lukea palasina.

    Kirja on pieni ja kevyt, sillä painavaa tiiliskiveä on vaikea pitää mukana, vaikea kannatella lukuasennossa. Sekin tarkoituksella, koska oma fyysinen kunto on mitä on.

    Ja fontti, sen pitää olla isoa tässä iässä!

    Voisi ajatella, että olen kirjoittanut kirjan keskittymiskyvyttömille, selkävaivaisille ja ikänäköisille lukijoille... niin olenkin :D

    Ja muille myös, totta kai!

    Linkitän tämän historiallisen ensimmäisen arvostelun blogiin, kiitos!!

    VastaaPoista
  3. Kyllä kirja pitää hankkia, alkaa kiinnostus kasvaa, hi!

    VastaaPoista
  4. Varmasti lukemisenarvoinen kirja. Kirjanverran omistan SusuPetalia ja pidän hänen tavastaan kirjoittaa.

    VastaaPoista
  5. Olipa kiva kuulla tästä kirjasta. Ja juuri tavallisen lukijan arvio (vaikka sinähän et ole missään tapauksessa tavallinen, mutta silti nyt olet :-D)
    Minulla on monta Susun teosta, mutta tämä puuttuu. Hyvä että kirja on kohdistettu myös juuri minulle. Nimi vain vähän hämää, mutta sinun naurusi päästää goottiemon ohi. Hyvä! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimi hämää. Ei ole vampyyrijuttuja lainkaan. Hauska ja humoristinen on.

      Poista
  6. Tämän perusteella pitää kirja ehdottomasti hankkia. Susu on taitava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Tein lukuennätykseni tämän kirjan kanssa. En pysähtynyt ennen takakantta!

      Poista
  7. Olen lukenut SusuPetalin Valkoiset Talot(jonka voitin hänen bloginsa arvonnassa) ja sekin oli sellainen kirja,että siteä ei voinut käsistään laskea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin kirja on juuri sellainen. Se oli ihan pakko lukea kertaheitolla loppuun. Suosittelen. Minä aion lukea sen vielä uudestaan.

      Poista
  8. Itsekkin luen GOOTTIEMON KAUHUJEN LIPASTA ja samalla putsaan, lataan tietokoneeseen ohjelmat uudestaan on parissa vuodessa kasantunut kaikenlaista kräsää täyteen. Tää on helpoa luettavaa sopii meikäläiselle joka vähemmän lueskelee. Suosittelen muillekkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, kirja sopii luettavaksi jos vaikka mihin hetkeen!

      Tuo putsaus pitäisi itsenikin kyllä tehdä...hmmhh...äh.

      Poista