Kävin virkistäytymässä Mellarissa Susupetalin ja Johannan taidenäyttelyssä. Todellakin virkistäytymässä!
Johannan satumaisen ihanat taulut tervehtivät ensimmäisenä.
Kuvioita, hahmoja, värejä, värejä, värejä. Ihmettelin, kuinka
on mahdollista saada tauluun niin monta kerrosta, jopa oman elämän
historiaa. Kissoja, naisia, taloja, kukkia, kuvioita, vanhoja
pukukaavoja, nuotteja upeasti sommiteltuna. Voimakkaita värejä,
jotka eivät riidelleet keskenään.
Susupetalin valokuvamanipulaatioista
henki salaperäisyys tummine sävyineen. Taidokkaasti asetellut
vaaleat kasvot tummuuden maailmassa. Niissä oli tilaa katsojan
ajatuksille, mielikuvitukselle. Susupetalilla oli myös uusia
maalauksia. Minun mieleeni päällimmäisenä jäi kolmen taulun
sarja. Naisista. Rauhallinen upea värimaailma sitoi taulut
toisiinsa. Olisin heti ne ostanut, jos olisi massia kukkarossa.
Sanoisin vielä paljon, jos osaisin.
Mutta sen sanon, että näyttely oli elävöittävä kokemus. Siitä
jäi hyvä mieli. Näyttelytilaan oli helppo mennä. Siellä oli
lämmin henki, sellainen kodikas. Hyvä mieli jäi myös Susupetalin
kanssa vietetystä rupattelukahvihetkestä. Kotiin tultuani
sulattelin rauhassa Mellarin kahvilassa nautittua herkkuvoileipää
sekä näyttelyn antia.
Olen niin iloinen, että pääsin
tuohon sadun ja salaperäisyyden yhteisnäyttelyyn. Sain uusia
ajatuksia, uutta voimaa.
Suosittelen.
Tässä Susupetalin naistaulu kolmen taulun sarjasta. Lempeä levollisuus ja rauha tässä kuvassa.
Sain luvan käyttää jutussani Susupetalin kuvia. Tässä alimmassa on valokuvamanipulaatioita ja ylemmässä hänen maalauksiaan. Johannan tauluista minulla ei ole kuvaa, kun tumpelo jätin kameran kotiin. Mutta menkääpä katsomaan!
