Parvekepunaa ja minttua

Aurinkoinen, punainen tervehdys meidän partsilta. Minttuu piti hankkia teetä varten, kun on melkoisen kova lenssutauti.

Lily the Tiger

Tiikeri Lily

Hyökkäävä Tiikeri Lily

Kesä hönkii ja hengittää

Torpan pihalta löytyi kauniita kukkia kimppuuni

Hento ja hoiperteleva valamonruusu änkesi grillin kyljestä....

Pihamaalla ei ole nurmikkoa leikattu kuukausiin, niin luonnonkukat ovat saaneet rehottaa. Just hädin tuskin löytyy marjapensaat...

Kaikki ihan viidakoitunutta, sai kuitenkin pihakalusteet heinikosta kaivettua. Pihatammen alla, sopivassa varjossa on hyvä kököttää... 

Päivänkakkara oli valloittanut lähes kaikki paikat....

Sateinen, kostea kesä on saanut terijoen salavan oikein rehottamaan . Saunakin jotenkin ihan viidakon keskellä...

Pihapuutkin kasvavat ihan villisti...

Ja sitten koivuportista maailmalle, hei hei torppa..

Kauneus on katsojan silmissä

Vanhaa... 

ylikukkinut....

yliylikukkinut....

Päivän perjantait: Merihaukka ja poutapilvi

sataman värejä

Poutapilvi on tämän nimi, sanoi torikauppias.

ja sitten lainaruno:

Jos minua kutsut, niin tulen

"Tiedän, miten kaipaat sieltä pois,

mikset tulisi tänne?

Meillä on aina tyhjä huone,

viiniä pullo tai kaksi -

saisit laskea kirsikkapuut,

kulkea jokea myötä- ja vastavirtaan, selata

uudet kirjat ja lukea vanhat,

valvoa yöt ja päivät,

nukkua päivät ja yöt,

lähteä kun tahdot.

Kai sinä tuletkin,

kunhan joskus joudat?

- pertti nieminen -

Mamman puutarhassa!

Tein eilen retken Lauttasaareen, mamman pikkumökille.  Ja ohhoh!!  Viidakkoon jouduin. Vihatut koiranputket ovat vallanneet pienen pihan

On ne kuitenkin aika kauniita

Äidin pikkumökki pilkistelee villiintyneen puutarhan keskellä. Tämä kellokukkakin oli suorastaan intaantunut kasvamaan ja lisääntymään, kun on saanut olla ihan rauhassa... koko kesän.

Koiranputki nöyristelee ja pyytelee anteeksi, kun on tuolla tavalla ryhtynyt aluevaltaajaksi

Varjoliljat ovat kuitenkin voimissaan ja niitä oli paljon paljon paljon....

Neilikkaruusupensas oli aivan uppeluksissa, yksi kukkanen vain pilkisteli.

Ruusuruoho - knautia avensis

Kun vuonna kivi keräsin kasveja, näitä kukkia oli niityt pullollaan. Vaan eipä ole enää. Harmillista, sillä tämä on niin kaunis. Katoavaa kasviperinnettä siis. No, nyt se on ikuistettu. Näitä kasvaa pikkulänttejä kaupunkikodin takapihalla, joka onneksi on jätetty niityksi.

Orvokkikuoro & Aqua

..."Niin paljon maailmassa hassutellaan,

sen myös mä teen, sen myös mä teen

ja joskus hetki tuopi haikeuttaan

ja kyyneleen ja kyyneleen,

voin silloin minä tanssia ja laulaa

se helpottaa, se helpottaa.....

Kuule, kuule, soitto kaukainen
kuule, kuule soitto kaukainen

Funiculii, funiculaa, funiculii funiculaa

lalla-lalla-lalla-lalla lalla-lalla laa....!"

Raikasta viikonvaihdetta!

Orvokkini tumma silmä, kultasydän pieni....

Olen suorittanut parvekkeellani viime päivinä orvokkitutkimusta ja huomannut miten persoonallinen kukka se on. Ilmeikäs kun mikä. Vai mitä ajattelette:

ITSEENSÄ KÄPERTYNYT:

MINUA VOIT LUKEA KUIN AVOINTA KIRJAA:

TÖÖT, TÖÖT!:

SONNUSTAUTUNUT:

WHOOPS!:

HUULET PYÖREINÄ JA AJATUKSET UMPSUKKULASSA:

ON NIIN HAURAS OLO:

UJO SYRJÄÄN VETÄYTYJÄ:

MUTRUSUU MUTISIJA:

 Kukkaisterveisin Kiiris!

Äitienpäivä....

Äitienpäivä

Kerran vuodessa se tulee. Äitienpäivä .Kotona leivottu kakku. Lasten punaiset posket. Epävireinen kuorolaulu vuoteen äärellä. Kahvit sänkyyn. Oikeesti.  Ruusuja. Aitoja kortteja täynnä lasten tuhruisia hempeitä sormenjälkiä. Lahjoja. Keittiössä jauhopussit, sokerit, munankuoret leppoisasti levällään. Tiskikone täyttämättä. Äidin silmät loistaa, suu hymyää lempeästi. Rakastavasti. Märät pusut poskelle, pienet kädet kaulalle. Ylpeä isä. On saanut katraansa hallintaan ja tilaisuuden toteutettua. Vaimolle vuosittaisen hyvän mielen. Osoituksen äitiyden arvostamisesta.

Näinhän mainosmiehet tuon päivän kuvaavat. Tahtovat äidille ostettavan autosta aamutossuihin ja kaikkea sen väliltä. Ostettavan vuosittaisen arvostuksen.

Äiti kestää tämänkin. Äidit ovat urhoollisia. Eivät kerro, että olisivat ehkä nukkuneet pitempään. Nauttineet rauhallisen aamuhetken perheen kanssa, aamiaispöydässä. Jutustelleet mukavia. Viettäneet aikaa... yhteistä aikaa. Eivät sano, että olisi keittiön voinut siivotakin ja kukkapaperit laittaa paperikeräysroskiin. Eivät sano, ettei olisi tarvinnut aamutossuja, kun viimevuotisetkin ovat vielä paketissa, kun niitä ei ehdi käyttää. Ei ole aikaa liihottaen tossuissa sipsutella. Eivät kysy millä luottokortilla lahjat maksettiin.

Nuo urhoolliset äidit. Perhettään pyyteettömästi rakastavat äidit. Työn ja perheen yhteesovittamisen kanssa kamppailevat äidit. Puhaltavat haavat terveiksi. Silittävät paidat. Huolehtivat harkka-vaatteista. Seisovat katsomossa hurraamassa juniorin maalisyöttöä, vaikka väsyttää ja pitäisi pyykitkin ehtiä.... ja kaupassa käydä.... ja ruokaa laittaa.... Kököttävät vanhempainillassa. Korjaavat ratkenneen balettipuvun sauman. Nuo ihanat äidit.

Itse menen pesemään äitini hiukset, kun ei itse pysty. En vie kukkia, koska ei huomaa kastella.

Hyvää äitienpäivää kaikille, orvokkijuttuja kuiskivien kukkien kera!

Kiiris

Ajatteleva kivi ja kahvipöydän kukkahuiskat

Kivienkerääjänä minulla on jos jonkinlaista litukkaa ja möhkälettä. Tätäkin kun hyllyllä katselin, niin se alkoi elää....  Olen joskus nähnyt grafiikkataulun, joku suomalainen taiteilija oli. Taulun nimi oli "mitäpä minusta". Tämä möhkäle muistuttaa minua siitä :)) Jos joku muistaa tuollaisen teoksen ja taiteilijan nimen, niin olisin iloinen tiedosta.

(tämä on vanha kuva ja voi olla että on esiintynyt vuodatuksen puolella, mutta olkoon vaan)

Minusta on ihanaa kerätä kukkia vaasiin.

Torpalla keräsin joka aamu kahvipöytään uuden kimpun, mitä milloinkin pihalta satuin löytämään. 

Poikkitaiteellinen asetelma... 

Näitä ei tarvitse asetella, ne asettuvat ihan itse...

perennat ja luonnonkukat tykkäävät toisistaan ja saavat ihan rauhassa rätsähtää, ennen kuin vien ne kompostiin...

Aurinko astui sisään lepäämään

pilvi on valkoinen lammas

sinisellä niityllä

Laaksosta kantautuu 

huumaava lintujen

laulukonsertti.

Rakkaudesta laulavat.

- kiirepakolainen -

Orvokit toivottavat...

Kevytmielistä keskiviikkoa!!

Huiskis!

Juhannusruusu

Perjantaihuomenta! Huiskis!

LEHTOAKILLEIJA

Tällaista tietoa netistä: 

"Lehtoakileija on perinteisimpiä koristekasvejamme: maastamme tuskin löytyy monta sellaista vanhaa puutarhaa, jossa se ei kasvaisi. Aluksi akileija oli luultavasti luostarien puutarhojen, aateliskartanoiden ja pappiloiden pihapiirien koristus – joka torpan ja mökin kukka siitä tuli joskus 1800-luvun aikana kun rahvaskin alkoi istuttaa kotinsa ympärille koristekasveja. Vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten perennoja ja hyötykasveja vaihdettiin ja annettiin yleisesti lahjaksi vierailujen yhteydessä. Näin monet maatiaiskasvit yleistyivät ja levisivät pihalta toiselle.

Lehtoakileijan luontaisia kasvupaikkoja ovat valoisat lehtometsät, purolaaksot ja pensaikot. Paikoin se kasvaa Suomessakin niin luonnontilaisen oloisena, että sen voisi ajatella kuuluvan alkuperäislajistoomme. Lajin päälevinneisyysalue ulottuu Aunuksen Karjalaan ja Baltiaan saakka ja sitä kasvaa vielä Laatokan rannoillakin, joten ainakin itäisimmät akileijamme Kiteen ja Uukuniemen lehdoissa voisivat olla tuon alueen äärimmäisiä pioneereja. Valtaosa luontomme lehtoakileijoista on kuitenkin viljelykarkulaisia: laji voi säilyä hylätyissä puutarhoissa ja vanhojen asumusten sijoilla vielä kauan sen jälkeenkin kun puuosat ovat lahonneet ja kivijalka peittynyt sammaleen alle. Runsaan siemenestä leviämisen ansiosta lehtoakileija voi ilmaantua mitä ihmeellisimpiin paikkoihin".

                                                         ____________________

Tämä kuvan kaunokainen ilmestyi torpan pihamaalle, koirankopin kupeeseen.... Yli 100-v vanha, entinen  kartanon torpparin tila ei edelläänkään jätä yllättämättä. Itse en ole sinne pihalle istuttanut vielä mitään, vaikka se on ollut meillä kohta 5 vuotta. Enkä taida istuttaakaan. Tulkoon mitä tulee, milloin mihinkin mullanlämpäreeseen.

No, huh. Olenkohan nyt ihan höyrähtänyt tässä kukkahuumassani. Ehkä. Ehkä minussa herää sisälläni kouluajoista asti uinunut kasvinkeräilijätutkija. Koittakaan kestää. Huiskis!

Kohta on aika ylioppilaiden

Nämä "Ylioppilaat" (mummini nimitti näitä ylioppilaiksi oikea nimi lienee akilleija)  ovat kevään-alkukesän kukkijoita. Vaeltavat puutarhassa minne tahtovat. Luovat mukavia väriläiskiä sinne tänne. Vanhana maatiaisperennana ovat sitkeitä ja voimakkaita. Ja ah niin kauniita. Kuuluvat lempikasveihini. Niitä ei tarvitse hoitaa. Omin päin risteytyvät ja luovat uusia väriyhdistelmiä. Rakastavat aurinkoa.

Kun nämä kaunokaiset ilmestyvät puutarhaan tiedän että on kesä.

Juuri nyt ulkona tulee taivaalta kaikkea mahdollista, tuulen siivittämänä. En katso sinne. Katson kukkia. 

Huiskis!

Sanon sen kukkasin

Monta asiaa tahtoisin sanoa

monta sanaa kirjoittaa

vaan kun on ihminen sanaton

mieletön, kyvytön,

kukkaset sen kertokoon.

Hyvää ja rauhallista viikonvaihdetta kaikille, rakkaat ystävät.