sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

LEHTOAKILLEIJA




Tällaista tietoa netistä: 


"Lehtoakileija on perinteisimpiä koristekasvejamme: maastamme tuskin löytyy monta sellaista vanhaa puutarhaa, jossa se ei kasvaisi. Aluksi akileija oli luultavasti luostarien puutarhojen, aateliskartanoiden ja pappiloiden pihapiirien koristus – joka torpan ja mökin kukka siitä tuli joskus 1800-luvun aikana kun rahvaskin alkoi istuttaa kotinsa ympärille koristekasveja. Vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten perennoja ja hyötykasveja vaihdettiin ja annettiin yleisesti lahjaksi vierailujen yhteydessä. Näin monet maatiaiskasvit yleistyivät ja levisivät pihalta toiselle.
Lehtoakileijan luontaisia kasvupaikkoja ovat valoisat lehtometsät, purolaaksot ja pensaikot. Paikoin se kasvaa Suomessakin niin luonnontilaisen oloisena, että sen voisi ajatella kuuluvan alkuperäislajistoomme. Lajin päälevinneisyysalue ulottuu Aunuksen Karjalaan ja Baltiaan saakka ja sitä kasvaa vielä Laatokan rannoillakin, joten ainakin itäisimmät akileijamme Kiteen ja Uukuniemen lehdoissa voisivat olla tuon alueen äärimmäisiä pioneereja. Valtaosa luontomme lehtoakileijoista on kuitenkin viljelykarkulaisia: laji voi säilyä hylätyissä puutarhoissa ja vanhojen asumusten sijoilla vielä kauan sen jälkeenkin kun puuosat ovat lahonneet ja kivijalka peittynyt sammaleen alle. Runsaan siemenestä leviämisen ansiosta lehtoakileija voi ilmaantua mitä ihmeellisimpiin paikkoihin".
                                                         ____________________
Tämä kuvan kaunokainen ilmestyi torpan pihamaalle, koirankopin kupeeseen.... Yli 100-v vanha, entinen  kartanon torpparin tila ei edelläänkään jätä yllättämättä. Itse en ole sinne pihalle istuttanut vielä mitään, vaikka se on ollut meillä kohta 5 vuotta. Enkä taida istuttaakaan. Tulkoon mitä tulee, milloin mihinkin mullanlämpäreeseen.

No, huh. Olenkohan nyt ihan höyrähtänyt tässä kukkahuumassani. Ehkä. Ehkä minussa herää sisälläni kouluajoista asti uinunut kasvinkeräilijätutkija. Koittakaan kestää. Huiskis!



18 kommenttia:

  1. Upeita!! Etenkin tuo ensimmäinen kuva
    väreineen ja kuplineen...aah.

    VastaaPoista
  2. Pikkuisen kun möyhäset multaa siellä torpalla, niin uinuvat sieene putauttvat pljon iloisia yllätyksiä. Lehtoakieija on siitä iin ilahduttava, että se tdellakin ylättää tpsahtamisillaan. Mukavaa taustatietoa trjoilit meille.
    Hrahtele rauhassa, asvihin voi :D öööööö... Pitää..... Jotkut tekee nin ;D

    VastaaPoista
  3. Ihanat kuvat, aloin leijailla mukana :-) Eikä tietokaan ole koskaan pahasta, vaikka tuttu kasvi onkin lapsuudesta. Tänne metsään ei ole yhtään akileijaa eksynyt, mutta luulen, että tämä maa on liian hapanta sille. Emäntä ei ole hapan, mutta lujille joskus ottaa tuon maaperän takia ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Happamessa eivät todellakaan taida viihtyä. Aattelen torpan pihaa... niin kuusiaidan lähellä ei kasva yhtään, kun siinä on niin hapanta, että ruohokin sammaltaa.
      Emäntä ei ole hapan, sen minä uskon :D :D

      Poista
  4. Ihanat kvuat, todellakin. Kukkien maailma on kiehtova, itselleni iski muutama vuosi sitten samanlainen uteliaisuus unohtuneisiin kukkatietoihini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin kivaa välillä vähän höyrähtää :D :D

      Poista
  5. Kukkahuumaan on mukavaa höyrähtää, ihan totta. Kukkasia voi ihailla, voi kuvata, voi maalata ja..ja. Äärest kauniita ovat nämä akileijatkin. Tuttuja myös minulle, sillä entisen n.150vuotta vanhan kotini pihamaalla niitä myös kasvoi ja tietysti on edelleenkin. Kasvimaailma on mahtava, tykkäsin aikanaan kerätäherbaarion ne 300 kasvia, eikä niiden latinat ollut tervaa laisinkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihanaa. Ja ajatella, niin kauan kotisi ja pihapiiri ollut ja säilynyt. kertakaikkiaan upeaa. Sieltä löytyy varmasti jos vaikka mitä maatiaiskasvia.
      Luonto on kyllä ihana!

      Poista
  6. Ihanat kuvat! Akileijasi näyttävät niin mystisiltä kiemuraisine kannuksineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saraheinä! Akileijat ovat aika mystisiä kukkaisia.

      Poista
  7. Jestas sentään, kun on ihanat kuvat kukistasi!
    Voiko enää tämän ihanammaksi tullakkaan!
    Sinusta on kasvanut oikein kukkaexpertti kuvinesi ja tietoinesi, hi!
    Kun tulee kesä, niin mitä me vielä mahdetaankaan saada nähdä täällä sulla!Ihmemaan varmaankin!

    VastaaPoista
  8. Yksi ja toinen alkaa höyrähdellä kukkien suuntaan näin maaliskuussa. Kunpa lumen reuna nopeasti vetäytyisi! Veikeästi olet leikitellyt akileijan jännittävällä muodolla. Siinäpä kaunotar, joka kasvaa siellä missä itse haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä mainio kukka, vähän joka suunnasta kuvattuna eri näköinen. Yritin joskus saada pysymään kukkapenkissä, vaan ei, sehän lähti sinne minne halusi!

      Lumen vetäytymistä tässä minäkin odottelen, tosin nyt juuri taivas valkoisenaan tulee jalkarättejä... kääk. Kevät on oikein temppuilija!

      Poista