maanantai 10. syyskuuta 2012

"Aurinkoinen Optimismi"


Edellisestä postauksestani joku kysyi, että mistä nämä ideat kuviisi kumpuaa? Otin tänään tyhjän näytön, hiiren ja aloin viivata. Kun työ oli valmis eli en halunnut lisätä siihen enää viivaakaan, aloin itse miettimään tuota kysymystä. Päästä ne tulee. Sieltä missä mieli asuu.  Elämäni niissä heijastuu, halusin tai en. Voisin ajatella, että työni ovat rehellisiä. Ne ovat minä. Minuuden purkauksia. Tuntojen purkauksia. Helpottavia viivoja.

Olen huono sanankäyttäjä. Alan pullikoimaan, katoan sivulauseisiin, epäollennaiseen. Käytän ylisanoja. Liikaa adjektiiveja.  Kaunistelen asioita: "eihän nyt noin voi sanoa..!".

Minulle viiva on rehellinen. Lahjomaton. Suorasukainen. Selittelemätön. Kun viivan näytölle vetäisen, se on siinä. Kaksi viivaa. Ne on siinä. Monta viivaa. Ne on siinä. Lopputuloksesta en koskaan etukäteen tiedä. Yhtään vetämääni viivaa en poista. Jos poistaisin, valehtelisin ja huijaisin itseäni. Kaunistelisin. Sortuisin asettelemaan.

Miksi sitten keltainen pallo? Ehkä päässäni vilahti valoisa ajatus. Näkymä. Joku hyvä.

Työlle on aina hankalaa keksiä nimi. Olen tosi huono siinä. Eräs bloggaaja kertoi avaavansa kirjan ja silmät ummessa sormi johonkin tekstin sekaan ja siitä nimi!

Minä tein samoin. Viivatyö oli valmiina näytölläni, nimettömänä. Luin päivän lehteä... ja silmät kiinni... sormi sivulle. Siitä se nimi löytyi. Tv-sivustolta, erään elokuvan esittelystä:... "aurinkoinen optimismi". Kiiruhdin heti tietsikan ääreen. Lisäsin piirukseeni nuo sanat (englanniksi ne tuntuivat hienommalta??? ).  Samalla ajattelin, että tuo keltainen pallo näyttääkin auringolta. Ihme sattumus.

 Usein kyllä mietin, että kehtaako tällaisia sotkuja blogiinsa laittaa, mitähän muutkin ajattelee... että mikä tuokin kuvittelee olevansa viivoinensa...  Sitten kuitenkin rohkaistun ja länttään kuvan blogiini. Sehän on minä. Ja minä olen tällainen. Ei voi mitään.

Jos pääni käskee kättäni viivoja tekemään. Teen. Väkisin ei voi tehdä mitään. Ainakaan minä.Tilapäinen suuri ja merkittävä  elämänmyllerrykseni voisi taltioitua kuviksi. Voisin vaikka laittaa ne seinälleni. Tunnemuistoksi.





32 kommenttia:

  1. Tuo on hieno. Hauska kuulla työtavoistasi. Tulee ihan Joan Miron tavat mieleen,varmaan siksi,että juuri kävin hänen näyttelyssään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa jos pidit. Hmmmm... Joan Miro... hän onkin yksi mieluisista taiteilijoista. Hänellä on ihania kuvioita ja viivoja! Missä Miron näyttely on?

      Poista
    2. Täällä Saksassa, Paderbornissa tupsahti sattumalta vastaan.

      Poista
    3. Huh, on vähän liian pitkä matka:))) Mutta jos (ja kun) tänne joskus tulee, menen oikopäätä.

      Poista
  2. Aivan, saa toteuttaa itseään ja se näkyy komeasti näissä töissä! Millä ohjelmalla näitä saa aikaiseksi, ellei oteta kiiriksen mieltä ja kättä huomioon. Tuo profiilikin on hellyttävä ja saa ainakin minut hyvälle tuulelle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiris kiittää! Olen joskus saanut omistukseeni melko hintavan vektorigrafiikkaohjelman, Adoben Illustrator. Laaja ohjelma jota olen vuosia opiskellut ja opiskelen edelleen. Se on työkaluni näissä viivajutuissakin.

      Poista
  3. Aivan oivallinen keino pukea tunteita konkreettisen näkyviksi. =) Sitäpaitsi kuvasi ovat taiteellisia. Jonakin päivänä saamme vierailla jossakin calleriassa, Kiiriksen taidenäyttelyssä. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi. Juu, ilman muuta näyttely: tiedäthän tämän yleisen Kotiseinägallerian! :)))

      Poista
    2. Eikös yhteinen näyttely jo ole suunnitteilla...:-D

      Poista
  4. Kuvasi on hieno ja jokainen viiva tärkeä ja aurinko tuo keltainen ilman muuta on. Näet ja haluat valoa, vaikka et sitä tiedosta. Osaat myös kirjoittaa hyvin, vaikka nyt yrität vähätellä.
    Minustakin on hienointa maalata tai kirjoittaa runoa juuri siten, kuin sisältä tulee. Jos kauheasti etukäteen suunnittelee, tekeminen on teknistä ja kankeaa. siitä vain, mitä tulee.
    Ilman muuta laitat meille ihailtavaksi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnittelemattomuus on vapauttavaa. Kiitos Siira sanoistasi (vaikka todentotta kirjoittaa en osaa). Lämmittivät.

      Poista
  5. Onnittelen - viiva oli se suora tai käyrä - onnistuu.
    Sieltä ne kumpuaa - 'oman sielun syövereistä'.
    Saman olen huomannut omista tekemisistäni.
    Kuvista - 'normaali-kuva' - (mikä se on..?)
    ei usein minulle kelpaa - sitä on 'kruusattava'.
    Teoksessasi tuo 'keltainen aurinko' on sitten se piste iin-päälle...
    Mahtava Teos...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eko. Sanasi rohkaistivat minua! Ihmettelysi osuu oikeaan, mikä muka on se "normaali kuva". Kuka sen määrää mikä se on. Minusta itsensä näköinen on paras kuva, kuten sinunkin valokuvasi. Sinun näköisiäsi. Sinun tunnelmiasi. Nih!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Jos on varjoa, täytyy olla valoakin:))

      Poista
  7. Kuvasi on paljon muutakin kuin kasa viivoja, siinä on taiteelista luovuutta. Tyylistäsi pidän, ehkä siksi kun se tulee aidosti, kuten itse kirjoitit, sieltä mistä mielesi asuu!

    VastaaPoista
  8. Viivoistasi olen aina pitänyt, niissä on sisältö. Pitääkin uskaltaa olla oma itsensä...eikä yrittää miellyttää muita. Sitä opettelen itse nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse ollut joskus oikein mestarimiellyttäjä. Itseni unohtaen. Meni monta vuotta opetteluun, itsenä olemiseen, itsensä tuntemiseen.... ja opettelen kyllä vieläkin. Tsemppiä!

      Poista
  9. Nyt taputtaisin jos se jotenkin näkyisi kommentissa. Näin sen on oltava, käsi tekee, minkä mieli sanelee ja se on siinä. Halaus, rutistus ja puristus suorasukaisuudelle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kuulin taputusta.... Kiitos Aina♥

      Poista
  10. Hieno työ ja aurinkokin näkyy siinä! ja kiva kuulla,miten löysit tuolle nimen;D Minulla taas on aina ongelmia postausten otsikoiden kanssa;ne ovat aika tyhmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, itsekin melkein aina tuota otsikkoa pohdiskelen, muutan, väännän, se ei olekaan helppoa lainkaan. aurinkoisin ajatuksin täältä!

      Poista
  11. Tee vain niin! Piirrä viivat, ole rehellinen! On niin hienoa, että jokainen saa olla itsensä. Ainakin täällä blogilla, tuntemattomana, nimimerkin suojassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan se blogissa on helpompaa, olen kyllä oikeestikin.... ystävilleni.

      Poista
  12. Minä tykkään todella paljon viivoistasi. Ne ovat aitoja ja sinä työstät ne taideteokseksi. Kuten edellinen, tämäkin kuva keräisi pitkän jonon katselijoita gallerian seinällä.

    VastaaPoista
  13. Hyvä Sinä Kiiris, ihailen rohkeata oman näköistäsi ilmaisuasi.
    Kiva oli lukea ilmaisun tuntojasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on tarve sanalliseen selittelyyn ja kuvalliseen purkaukseen. Viime aikoina on ollut. Kiitos sinulle Hietatar!

      Poista
  14. Tämä on niin sinä!
    Sanojen käyttäjänä olet myös pro. Helppo juosta jäljessäsi ja lukea ajatuksiasi.
    Tämä niin hyvä, Kaanon kiittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiittää täällä kovasti ja iloitsee kommentistasi!

      Poista