Puutarhassa

Keidas kaupungissa

Muutamia kilometrejä kaupungin keskustasta löytyy keidas...

.. niityllä missä sirkat soi ja kesätuuli viuhuu....

Hissukseen etsitään polku ja mennään mamman pikkupikku piilopirttiin keittelemään kahvit.

keitaalta kivenheiton päässä voi vilvoitella meressä....

Tästä pitäisi nauttia ennen talven valkoisuuden saapumista!

Mamman puutarhassa!

Tein eilen retken Lauttasaareen, mamman pikkumökille.  Ja ohhoh!!  Viidakkoon jouduin. Vihatut koiranputket ovat vallanneet pienen pihan

On ne kuitenkin aika kauniita

Äidin pikkumökki pilkistelee villiintyneen puutarhan keskellä. Tämä kellokukkakin oli suorastaan intaantunut kasvamaan ja lisääntymään, kun on saanut olla ihan rauhassa... koko kesän.

Koiranputki nöyristelee ja pyytelee anteeksi, kun on tuolla tavalla ryhtynyt aluevaltaajaksi

Varjoliljat ovat kuitenkin voimissaan ja niitä oli paljon paljon paljon....

Neilikkaruusupensas oli aivan uppeluksissa, yksi kukkanen vain pilkisteli.

Ihanat valkoiset puut kuuntelevat satakielen laulua...

Parvekenysvääjä ihastelee siirtolapuutarhan täyttäviä valkoisia puita. Tuulenvire kuljettaa tuoksun parvekkeelle ja uuvuttaa aistit. Kuuletteko kuinka upeasti satakielet laulavat...

Maisemaa hieman lähemmäksi... ja satakielen laulu voimistuu.

vielä lähemmäksi, kukkien tuoksu suurenee, satakielen laulu saa uusia sointuja kun se matkii auton jarrujen kirskunaa... tok-tok-tok....fiuuu-fiuuuu...

Vieläkin lähemmäksi.. melkein vierelle, mutta urhea laulaja pysyy piilossa. Eikä tässä piparkakkutalossakaan taida olla ketään kotona...

Hups, meneeköhän tämä jo yksityisyyden loukkauksen puolelle! No mutta toisaalta, tuolla alueella saa muutkin kuin asukkaat käveleskellä ja valokuvatakin. Tok-tok-tok, krii-krii-krii, tirsk-tirsk, fiuuu-fiuuu-fiuuu,  laulaa satakielet. Tänä kesänä niitä taitaa olla kolme pesivää pariskuntaa...

Kohta on aika ylioppilaiden

Nämä "Ylioppilaat" (mummini nimitti näitä ylioppilaiksi oikea nimi lienee akilleija)  ovat kevään-alkukesän kukkijoita. Vaeltavat puutarhassa minne tahtovat. Luovat mukavia väriläiskiä sinne tänne. Vanhana maatiaisperennana ovat sitkeitä ja voimakkaita. Ja ah niin kauniita. Kuuluvat lempikasveihini. Niitä ei tarvitse hoitaa. Omin päin risteytyvät ja luovat uusia väriyhdistelmiä. Rakastavat aurinkoa.

Kun nämä kaunokaiset ilmestyvät puutarhaan tiedän että on kesä.

Juuri nyt ulkona tulee taivaalta kaikkea mahdollista, tuulen siivittämänä. En katso sinne. Katson kukkia. 

Huiskis!