Joulukuun ekana

Marraskuun selätys päättyi myräkkään. Otti minusta täydellisen niskalenkin. Antti puhui ja puuskasi, riehui ja rähjäsi

Valmisti joulukuun. Työnsi valkoista joka paikkaan, teki talvipelakan

myyskäsi talviruusun valkoiseen huntuun....

Teki talven, himskatti.

Ihanat valkoiset puut kuuntelevat satakielen laulua...

Parvekenysvääjä ihastelee siirtolapuutarhan täyttäviä valkoisia puita. Tuulenvire kuljettaa tuoksun parvekkeelle ja uuvuttaa aistit. Kuuletteko kuinka upeasti satakielet laulavat...

Maisemaa hieman lähemmäksi... ja satakielen laulu voimistuu.

vielä lähemmäksi, kukkien tuoksu suurenee, satakielen laulu saa uusia sointuja kun se matkii auton jarrujen kirskunaa... tok-tok-tok....fiuuu-fiuuuu...

Vieläkin lähemmäksi.. melkein vierelle, mutta urhea laulaja pysyy piilossa. Eikä tässä piparkakkutalossakaan taida olla ketään kotona...

Hups, meneeköhän tämä jo yksityisyyden loukkauksen puolelle! No mutta toisaalta, tuolla alueella saa muutkin kuin asukkaat käveleskellä ja valokuvatakin. Tok-tok-tok, krii-krii-krii, tirsk-tirsk, fiuuu-fiuuu-fiuuu,  laulaa satakielet. Tänä kesänä niitä taitaa olla kolme pesivää pariskuntaa...

Sanon sen kukkasin

Monta asiaa tahtoisin sanoa

monta sanaa kirjoittaa

vaan kun on ihminen sanaton

mieletön, kyvytön,

kukkaset sen kertokoon.

Hyvää ja rauhallista viikonvaihdetta kaikille, rakkaat ystävät.