Aurinko ja aurinko

...Kun aamulla herään....

Aurinko armas

Eilen illalla aurinkoinen näin kauniisti toivotti minulle hyvää yötä.....

leikki hetken kuurupiiloa ja pullahti aamulla viiden aikaan huomenet toivottamaan!.

Aurinkoista ja lempeää viikkoa kaikille!

Valon taistelua

Toissa-aamuna valo voitti tämän kamppailun.

Asfaltti kukkimaan!

Pari päivää sitten pihalla lehdet loistivat asfaltilla. Kuvasin....., ja mieli teki piirustaa....

Leikittelin valokuvanäkymällä ja piirustin abstraktin näkymän Illustratorilla... sitten

Digipiirus käsittelyyn Photoshoppiin. Efektejä lisäsin ja lopuksi polarkoordinaattori...

Hauskaa!

Ja minähän en kolttuani riisu!

Tuuli vinkuu ja vikisee ikkunan raossa. Vaatii riisuntumaan.  Ilma täyttyy kullankeltaisista hepeneistä. Tuulen tanssittamista. Sitkeä Rouva Puukin antautuu syystuulentanssiin ja luovuttaa...

Voi miten pienistä asioista suuri elämä koostuukaan!

Hyvää perjantaipäivää, te kaikki ihanat ihmiset!

Mihin minulla on kiire? Ei mihinkään.

Eilen oli erikoinen sää. Satoi. Paistoi. Satoi. Paistoi. Satoipaistoi.

Taivaalla laukkasi valkoinen ratsu, jonka tuuli vei mennessään.

Etelän puolella maisema olikin aivan erivärinen.

Ruska koristautunut maahan

Tämän aamun taivas punertaa  aurinkoisempana, valoisampana. Ehkä. Ehtiihän tämä vaihtua vielä moneen kertaa päivän kuluessa....

Matkalaukullinen tekemättömiä matkoja,

kengät täynnä kulkemattomia polkuja

varpaat tallustamattomia askelia.

Silmät pullollaan näkemättömiä maisemia,

ja reppu,

reppu painaa vaeltamattomista vuorista.

Mihin minulla on kiire?

Ei mihinkään.

- kiiris -

Hyvää tätä päivää kaikille. 

Kuvakoon pienentäminen ja optimointi syyspäivää tasatessa

Vaahtera keikistelee syyspäivän tasauksen valossa!

Huomenta kaikki aamuvirkut ja myöhäisheränneet. Harvinaisen pitkäuninen yö takana, peräti neljä tuntia!  Eihän minun siitä pitänyt kirjoittaa, vaan tästä kuvasta ja sen optimoinnista. Kun kuvatilani loppui, sain hyviä neuvoja, opastuksia. Miiwi pelasti blogini (molemmat) ja lepis neuvoi kuvan pienentämisen ja optimoinnin niksit.
Tämän vaahterakuvan alkuperäinen koko oli 3,4 megabittiä!!! Tämän kokoiset kuvat syövät kyllä kuvatilan äkkiä poskeensa.

Lepiksen neuvoja noudattaen sain kuvakoon pienennettyä 207 kilobittiin! Eikä vielä pahempaa pikselöitymistä näy, jos nyt ei ihan suurennuslasilla katsele. Vielä kuvan laatu kestää jopa yhden click-suurennoksen.

Tämmöiset toimenpiteet (lepiksen opastus)  suoritin:
Photoshopissa on sisäänrakennettu optimointikone. Kuvia muokatessani, sitten kun se on mieleinen, vaihdan ensi kuvan pikselimäärän. Eli Image -> Image Size -> otan pois päältä seuraavat: scale styles, constrain propotions ja resample image. Sitten vaihdan resoluution 72 pixels/inch (näytöt eivät ole enempää). Varsinaisen kuvan pienentämisen teen aina Crop-työkalulla. Sitten menen File-valikkoon ja valitsen sieltä Save for Web & Devices -> aukeaa uusi ikkuna, jossa säätelen kuvan kokoa niin kauan, että sen latausaika on alle 20 sekuntia. Huom! Tämä toimenpide liian pitkälle vietynä saattaa pikselöittää eli huonontaa kuvan laatua radikaalisti.
Sitten vain tallennan. Mulla on oma kansio nettiin tuleville kuville ja joskus otan niistä välikopioita toiseen. Alkuperäiset jätän aina koskemattomiksi.

Nyt olen vannoutunut kuvanpienentäjä, sillä säästää ihan huisisti tilaa. Myöskin tuo kansio nettikuville oli hyvä kikka. Nyt sitten yhdestä kansiosta näen, mitä kaikkea olen nettiin änkenyt. Siis tästä eteenpäin.

Syyspäivän iloja kaikille!

Pudokkaat ja Iso Tii

Muutamia päiviä sitten aurinko heitti kuperkeikkaa ja jätti jälkeensä ihmeellisen kajastuksen...

Tänään on niin mustanharmaata, ankean näköistä ja vettä roimii taivaan täydeltä. Ei sellaista kuvaa voi tähän laittaa!

Hassu ilmestys on parvekekököttäjän horisontissa: Golffarin unelma,  Iso Tii :)))

Kun istuu ihan hiljaa ja katselee... voi nähdä pudokkaiden armeijan...

Villiviini on vähitellen pukeutumassa syysasuunsa. Nyt minä mietin, että miten saan sen talvehtimaan. Olen sen varastanut (!) ja juurruttanut. Pikkuruukussa juuret paleltuvat, pitäisiköhän ottaa se sisälle uutta kasvukautta odottelemaan....

Katselin partsiltani tuone Arabian rantaan päin, koneelle ja digipiirustamaan....Siellä rakennetaan aivan hurjaan tahtiin. Ja mitä lähemmäs rantaa (Vanhankaupungin lahti) talo nousee, sitä korkeampi siitä tulee. Taitaa minulta tyystin kadota merinäköalani....

Töttö, eli "Automaattinen" ilmanvaihtojärjestelmä tiistaiklassikkona

Tämä pytinki on rakennettu v . 1926. Töttö katolla on osa navetan karjakeittiön "automaattista" ilmanvaihtojärjestelmää.

MAIDOLLE!!!

Tiistaiklassikkona esiintyy vanha maitokannu, joka asustaa parvekkeellani. Vieläkin saataan kuulla Hilutätini "maidolle" -huudot, kun hän aamusella maitokannua heilutellen hoputti meitä naapurista juuri lypsettyä maitoa hakemaan! Nam!

Lily the Tiger

Tiikeri Lily

Hyökkäävä Tiikeri Lily

Ukkosmyrsky saapui....

Ylöspäin tötterölle nousevat pilvet tietävät ukkosta....

Paikalliset sadekuurot kurmottivat kaupunkia...

Hui!! Jytinää.....

Hetken päästä luonto rauhottui ja valo piirsi värikaaren taivaalle... Löytyisiköhän nosturin juurelta padallinen kultarahoja..!?

Huiskis!

Kesä hönkii ja hengittää

Torpan pihalta löytyi kauniita kukkia kimppuuni

Hento ja hoiperteleva valamonruusu änkesi grillin kyljestä....

Pihamaalla ei ole nurmikkoa leikattu kuukausiin, niin luonnonkukat ovat saaneet rehottaa. Just hädin tuskin löytyy marjapensaat...

Kaikki ihan viidakoitunutta, sai kuitenkin pihakalusteet heinikosta kaivettua. Pihatammen alla, sopivassa varjossa on hyvä kököttää... 

Päivänkakkara oli valloittanut lähes kaikki paikat....

Sateinen, kostea kesä on saanut terijoen salavan oikein rehottamaan . Saunakin jotenkin ihan viidakon keskellä...

Pihapuutkin kasvavat ihan villisti...

Ja sitten koivuportista maailmalle, hei hei torppa..

Kaksi valokuvaa....

Lähdössä......

Purjeet pussissa..... ei lähdössä...

Sunny Girl!

Tiistaiklassikko

Kauneus on katsojan silmissä

Vanhaa... 

ylikukkinut....

yliylikukkinut....

Päivän perjantait: Merihaukka ja poutapilvi

sataman värejä

Poutapilvi on tämän nimi, sanoi torikauppias.

ja sitten lainaruno:

Jos minua kutsut, niin tulen

"Tiedän, miten kaipaat sieltä pois,

mikset tulisi tänne?

Meillä on aina tyhjä huone,

viiniä pullo tai kaksi -

saisit laskea kirsikkapuut,

kulkea jokea myötä- ja vastavirtaan, selata

uudet kirjat ja lukea vanhat,

valvoa yöt ja päivät,

nukkua päivät ja yöt,

lähteä kun tahdot.

Kai sinä tuletkin,

kunhan joskus joudat?

- pertti nieminen -

Kukkanen ja kultakutri

Tämä pieni kaunokainen tervehti minua heinikon seasta ja oli valmis poseeraamaan kuvaajalle.

Ja tämä suuri kaunokainen olla möllötti auringossa. Kun kysyin siltä kuvauslupaa, se sanoi: "Muuuh!"  Kuvaaja ymmärsi sen luvaksi valokuvan ottoon ja click!

Suolaisia unelmia.....

Ich habe einen kleinen Spaziergang durch Tervasaari gemacht!/ Tallustelin Tervasaaren laiturilla.

Suolainen vesi kuohuu suonissani, kun tuoksutan merta. Muistelen nuoruuden aikaani Katajanokalla.... Tästä suunnasta Uspenskin katedraali pääseekin oikeuksiinsa, kun edessä ei ole tuo järkyttävä sokeripalatalo, joka näkyy Kauppatorin suunnasta.!

Niin paljon paljon toinen toistaan hienompia pursia.. miksi ne ovat laiturissa, miksei merellä. Ihmettelen!

Tämä matkapursi juuri kiinnittäytyi laituriin Kruunuhaan rantaan...

Jos minulla olisi rannikkolaivurikurssi käytynä, paljon rahaa ja varakuljettaja, ottaisin tämän sympaatin! Ja lähtisin kyntämään maailman meriä.

Kameran etsin toiseen suuntaan: Kalasatama. se on myllätty ja jyllätty uusia asuinrakennuksia varten. Hieno asuinpaikka, meren äärellä..... Hienosti graffitit sävy sävyyn maankaivajan kanssa :)))

Vielä silmän viivähdys nuoruuteni Katajanokalle. Vanha kotitaloni pilkistelee tuolta Katajanokan Kasinon takaa.

Niin minä merta rakastan, sen tuoksua, maininkejaan. Noita hiljaa keinahtelevia paatteja. Unelmoin, mutta minun on tyytyminen pieneen soutuvenhoon, eikä siihenkään, kun laituripaikat ovat niin  tuhottoman kalliita. 

Huokaus! Luulen, että olen entisessä elämässäni ollut merenkulkija.