Aikaisin aamulla / Early in the Morning

Ruusuruoho - knautia avensis

Kun vuonna kivi keräsin kasveja, näitä kukkia oli niityt pullollaan. Vaan eipä ole enää. Harmillista, sillä tämä on niin kaunis. Katoavaa kasviperinnettä siis. No, nyt se on ikuistettu. Näitä kasvaa pikkulänttejä kaupunkikodin takapihalla, joka onneksi on jätetty niityksi.

JATKOTARINA "VARJOJEN SAARI"

Aikathrinen aloittama jatkotarina. Kiiriksen osuus.:

Rantaa koristelivat yksinäiset hoippuvat jalanjäljet, jotka johtivat suurilehtisen puun katveeseen. Puuhun nojaava nainen, Rilla, oli väsynyt. Kuolemanväsynyt. Janoinen. Rillan vaatteet olivat kamppailussa merta vastaan riekaloituneet, tuskin peittivät enää hänen kehoaan. Huulia kirveli. Suolainen vesi oli hangannut ne vereslihalle hänen uidessaan rantaan. Kurkkua rutisti kuivuus. ”Tässäkö tämä nyt oli”, ajatteli Rilla. ”Tähänkö minä kuolen.” Häntä puistatti ajatus kehoaan syövistä nilviäisistä ja nälkäisistä toukista. Tuo kammottava ajatus sai hänen aistinsa terästäytymään. ”Ei perkele, EI!”.

Kuva: Kiiris

Hän pakotti itsensä jalkeille. Jostain oli saatava vettä. Nopeasti. Syömättä selviää, vaan juomatta ei. Rantavedessä aaltojen rytmissä killui jotain. Jotain kiiltävää. Rilla tunnisti sen kattilaksi. Uponneen laivan karkulaiseksi. Kattila kourassaan hän laahusti takaisin nojapuunsa suojaan, piiloon horisontista nousevalta auringolta. Puiden suurilta lehdiltä tipahteli aamukastetta, jonka hän keräsi talteen. Siemaisi varovasti kattilaan tiputtamaansa vettä. Kostutti huuliaan ja tunsi kuinka elämä alkoi hiljalleen palautua hänen kehoonsa. Ajatukset kirkastua.

Rilla huomasi puun vierellä kasvavat aloevera -kasvit. Hän oli hyvin kasvitietoinen. Tiesi, että aloeveran neste on tervehdyttävää. Terävällä simpukankuorella hän raaputti kasvin pintaa ja sai valkoisen linimentin valumaan. Sillä hän voiteli ihonsa jomottavia haavoja. Sen väkevä maku piti myös verta himoitsevat kärpäset haavoista loitolla.

Kuva: Kiiris

Ympärillä oleva hiljaisuus oli pelottavaa. Epätietoisuus omasta olinpaikastaan oli pelottavaa. ”Missä kaikki muut ovat, ”, ajatteli, ”olenko todella ainoa pelastautunut”. Tunne puistatti ja sai Rillan epätoivon valtaan. Pakkohan täällä on muitakin pelastautuneita olla!. ”Olisipa Markku täällä”, hän voihkaisi. Markkuun hän oli tutustunut laivalla, risteilijällä joka nyt ahteri pystyssä törrötti meressä. Kuin paholaisen ruumis. Suolaiset kyyneleet valuivat pitkin poskia, tunteet kuohauttivat särkevää kehoa. Sydäntä riipaisi. Hän oli jo ehtinyt ihastua Markkuun, joka oli laivalla muusikkona. Soitti saksofonia isossa bändissä. Rilla saattoi vieläkin kuulla saksofonin metallisen helinän, ihanasti surumielisen voihkinnan...  Ääni sekoittui aaltojen kohinaan. Hän sulki silmänsä ja pakeni muisteloihinsa...

Kuva: Kiiris

Yhtäkkiä jokin tunkeutui Rillan tietoisuuteen.....

----- jatkuu-------

LINKKI aikatherinen sivulle on tässä. 

Kiiriksen Maanantai-Mandala

SIIRASIIPI haastoi mielenkiintoisella tehtävällä. Mandalan tekemisellä. Minulle koko sanakin oli aivan uusi, piti ihan googlettaa.
Omaa mandalaani en osaa sen ihmeemmin kuvailla, paitsi että mielessäni oli luonto, taivaankappaleet, vesi, ihminen ja tietenkin värit. Näillä ajatuksilla mandalani syntyi, Illustratorin suomin mahdollisuuksin.

Tämä oli hauskaa tekemistä ja luulen, että tässä voisi vaikka kehittyäkin... ehkä.

CITRON & LIME

Kesäextravärikollaasin värkkäsin väreistä:  LIME JA KELTAINEN

Minä ja satakieli

Joku aika sitten ihastelin Helsinkiä mereltä. Tänään juhannusaattona pieni maailmani on samanlainen. Aamuaurinko heittelee timantteja tyynenä lepäävään mereen. Ilma on kuin lämmintä pumpulia. Kuin niittyvillaa.

Autojen murina on heikentynyt lähes olemattomiin, kadut tyhjentyneet.

Pesimätön satakieli heläytteli ja rummutti neidonkutsuja aamuyön tunteina. Vielä sillä on yritystä, jospa vaikka juhannusheilan saisi laulullaan houkutelluksi. Se on vaihtanut paikkaa, kun alkukesän 100 desibelin huiluilu on vaimentunut. Tai sitten sillä on jo ääni käheänä. Minäkin laulan, hyräilen, vaan heilaa en laulullani tavoittele. Hyräilen sydämen kyllyydestä. Tästä hetkestä.

Yhdessä satakielen kanssa olen viettänyt aamutunteja. Sen joka vielä jaksaa laulaa.  Katsellut heräävää kaupunkia. Aistinut piharuusujen, sireenien, koivujen tuoksun, jotka vieno tuuli pelmauttaa aamuuni. Makustellut parvekkeen yrttitarhaa. Tuntenut meren läheisyyden.  Aamut ovat ihan parhaita. Aamulla olen aina uusi. Aamulla näen asiat paremmin kuin eilen, kirkkain silmin.  Parempana. Jaksan olla minä. Itseni.

Aamulla minussa on rauha. Ihana lempeä rauha. Kivut ovat poissa. Uudet asiat kimpoavat mieleeni. Täyttävät pääni ajatuslokerot, järjestäytyvät. Isot edessä, pienet takana. Tänä aamuna minä ajattelen vain pienesti. Pieniä asioita. Annan raikkaan hiljaisen aamutuulen viedä isot asiat mennessään. Merten taakse. Kauas.

Kirkuvat lokit pyyhältävät ohitseni, kiertelevät, kaartelevat. Höpöttävät keskenään kuin mammat torin vilskeessä.  Välillä aurinko valkaisee ne melkein näkymättömäksi. Tämän kesän pääskysjoukkokin on vauhdissa. Yönsinisinä syöksähtelevät ristiin rastiin ylös alas, kirskuvat ja kikattavat. Tanssivat vimmattua juhannustanssia, taukoamatta. Napsivat jokaisen eteensä sattuvan hyönteisen.

Ajattelen kukkaisajatuksia. Värillisiä ajatuksia. Päätän toteuttaa yhden pienen ajatuksen. Menen torille ostamaan itselleni juhannuskukan. Tai kaksi. Tai monenmonta.

En anna minkään häiritä tätä suloista aamuhetkeä itseni kanssa. Tämä on minun aamuni. Minä hengitän.


- kiiris -

City Lights /Kaupunginvalot

Ensin akryylimaalasin. Sitten pesin juuriharjalla koko hoidon. Kankaaseen tulleiden reikien päälle liimasin hesaria. . Maalasin uudestaan. Pah pah. Valokuvasin. Käsittelin kuvan photoshopissa. Viimesilaus Picasassa.
Ja sekasoppa oli valmis!

Kesäextrakollaasi /Sininen

Värikollaasin kesäextrassa olikin paljon kauniin hempeitä värejä, joista sai valita monta, tai käyttää vain yhtä. Minä aloitin ensimmäisellä värillä, siis sinisellä.  Innoissani tein kaksi koostetta, enkä osannut päättää... niin laitoin molemmat. Ihan tismalleen oikeaa sinisen sävyä en kuvistani löytänyt, mutta aika liki kuitenkin.

Kuva kuvan kuvasta kuvaan kuvaksi

Minä olen nyt innostunut värkkäämään kuvasta kuva -koosteita. Yllättävän hienoja yksityiskohtia löytyykin kun alkuperäistä otosta tarkemmin tutkii.

Sitten kun tulet...

Olen seurannut lähtöäsi

satoja vuosia

aina luovutin

palasen minua mukaasi

............

Hauraana odotan pollarin päällä
ihollani kiteinen suola

silmäni kulkevat ulapalla

löytääkseen sinut saapuvaksi

    

      Otatko mukaasi pirstaloituneen

      kokoat kanssani muruset

sitten kun tulet.

- kiiris -

Astu sisään tai istu ulos! /Step inside please, or take a sit outdoors

Istahdetaanko nauttimaan kupponen kahvia!

(yritän palauttaa englannin kieltä mieleeni kirjoittelemalla otsikot myös englanniksi...plääh, joten anteeksi kirjoitus- ym. virheet :))

Aurinko tiesi, että sen pitää paistaahelottaa...

Yksi päivä. Yksi ainut päivä. Aurinko tiesi, että sen kuuluu helottaa. Juuri tuona päivänä. Perjantaina. Se tiesi, että sillä on erikoistehtävä juuri tuolle päivälle. Neljä (kolme+yksi aviomies), minulle ennen kohtaamatonta ihmistä saapui kohtaamispaikalle, kuka tallustaen, kuka bussilla, kuka ratikalla, taksillakin. Pitemmän ja lyhyemmän matkan takaa.
Tapaamisen järjestänyt virtuaaliystävä muuttui oikeaksi, eläväksi. Lämmin katse, hymy. Hänen kanssaan oli helppo puhua, tutun turvallisen ihmisen. Sosiaalinen erakko itsessäni vetäisi sieluni verhot auki että räiskähti. Halattiin puhutiin höpötettiin syötiin värillisiä karkkeja.  Paikalle saapui yllättäen lisää oikeaksi muuttuneita virtuaali-ihmisiä, toinen...kolmas....  Silmät löysivät silmät, ystävälliset.  Halauksia, kohtaamisen iloa, naurua, kikatusta, kyyneleitä..  Tunnelma oli lämmin, yhtä lämmin kuin aurinko, meitä hellivä. Vaihdettiin kuulumisia, kerrottiin elämästämme. Aika pysähtyi.

Lähdimme kukin omia teitämme, mutta tiedän ettemme eronneet.

Istuin parvekkeella ja ajattelin, sulattelin, tapahtunutta. Minulla oli äärettömän hyvä olo. Ihmisistä. Käsi alkoi piirustaa huomaamattaan vanhan kirjekuoren taakse.... Susupetal... Wonders....Elegia... minä... aurinko.. Voi miten paljon voimaa sainkaan noista ihmisistä. Toivottavasti pystyin itsekin jotain antamaan.

Aurinko laskeutui sulkien kaiken tapahtuneen syliinsä. Säilöi pakettiin... Istuin..... kertasin tarinointiamme.... lähetin lämpöisiä ajatuksia tapaamilleni ihmisille, ystäville..

Kyllä elämä tietää, mitä sen joskus pitää tehdä.

Huiskis!

Blooming Mountains / Kukkivat vuoret

For my Dear Friend / Rakkaalle ystävälleni

Talletit musiikin sydämeeni, rakas ystävä.

Eräänä aamuna se tuli

Eräänä aamuna se taas tuli

se sanoi huomenta

onko kahvi jo valmista

Odota hetki se sanoi

astun luoksesi 

kultasiltaa pitkin

tuon sen tullessani sinulle,
valon.

- kiiris -

Orvokkikuoro & Aqua

..."Niin paljon maailmassa hassutellaan,

sen myös mä teen, sen myös mä teen

ja joskus hetki tuopi haikeuttaan

ja kyyneleen ja kyyneleen,

voin silloin minä tanssia ja laulaa

se helpottaa, se helpottaa.....

Kuule, kuule, soitto kaukainen
kuule, kuule soitto kaukainen

Funiculii, funiculaa, funiculii funiculaa

lalla-lalla-lalla-lalla lalla-lalla laa....!"

Raikasta viikonvaihdetta!