Kauan.. kauan... kauan sitten... Niiltä ajoilta, kun kanat vielä juoksivat vapaana ja tonkivat maata, että heinikko pöllysi. Kun munat eivät maistuneet kalalle. Kun keltuainen oli aidosti keltainen. Kun pikkutipuset eivät kasvaneet muutamassa viikossa grillauskuntoon. Kun kukko piti kanansa kurissa ja herätti aamuisin talonväen askareilleen. Kun innokkaasti munivien kanojen munia vietiin lähikauppaan myyntiin. Korissa, sievästi pakattuna. Kun kanat viettivät ansaitsemaansa munimistaukoa silmät ummessa, orsilla nuokkuen, vatsat pullollaan herkullisia siemeniä.
Niinpä niin! Those were the Days....
Ostin eilen marketista nykyajan ns. "vapaan kanan munia", joissa ei ollut mitään makua, paitsi tympeä kalan maku. Pidän kyllä kalan mausta, mutta silti: muna munana ja kala kalana! Haluan itse päättää syönkö munavoileipää vai munasillivoileipää!