sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kammanharomisia


Aika vierii ja kammanpiikit vähenevät. Minä en yhtään talvikuvaa enää  tahtonut, paitsi tuon Wagnerin, jonka kuvasin hesarista. Sisustuslehtiä on taas tullut selailtua, ja ideoita etsittyä. Väritkin on kaivettu laatikoista... Miinus ja plus herkuttelu jatkuu.


Viivoja, tuhruja, kuvioita, väriyhdistelmiä on harjoiteltu. Pensseliä koulutettu. Kevyttä ja painavaa viivaa suoristeltu ja kiemurrettu.


Sydänystäväni, tyttäreni, toi virkistystä arkeeni iloa sieluuni.


Näissä merkeissä sitä kampaa on harottu. Sisätiloissa, hyvin pitkälti,  kuten huomaatte :D


Aamukampahaaste.



23 kommenttia:

  1. Ei mee hyvin Wagnerilla, mutta sinulla sensijaan puuhaa riittää. Harjoitus tekee mestarin - ja innostus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässähän tämä sujuttelee... välillä paremmin välillä vähemmän paremmin...

      Poista
  2. Joo perkele! Tänä kesänä puhaltavat uudet tuulet! Sitä en vielä tiedä mitä ne on, mutta ehkä jotain.
    Mukavia kollaaseja. Paljon olisi tekemistä. Kesän tullen ne saa kaikki kaikota ja nautitaan vaan!

    VastaaPoista
  3. Kohta ei aika enää riitä kaikkeen ihanaan tekemiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä rävähtää ja välillä tipahtaa, sillee tää kait menee. Mutta tekeminen, kun vain jaksaa on kyllä ihanaa.

      Poista
  4. Jännästi kuvattu nuo hetelmät, mainioita! Muutenkin melkoisen puuhakkaita kollaaseja - talvella voi onneksi puuhata sisätiloissa!

    VastaaPoista
  5. Paitsi että kananmuna ei ole hetelmä eikä tomaattikaan :D Mutta joo, kröhöm, varmaan ymmärrät, mitä tarkoitan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä, eikö kananmuna olekaan hedelmä... :)))

      Poista
  6. Voisit antaa minullekin niksejä, miten pensseliä koulutetaan, tyhjät pohjat odottavat pöydälläni ;)

    Upea kukka-asetelma, ihana tytär, kuten äitinsäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, pitäis sutia monta pohjaa päivässä, jotta oikeesti kammo katoaisi!

      Poista
  7. Muistan,että keväällä tuli just tuollainen tunne.Olen ihan unohtanut sen kun täällä on aina vihreää. Ihania kollaaseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, että kevät tällaisessa kevätlapsessa (hahahaaa) saa tunteet pursuamaan melkein yli äyräitten.

      Poista
  8. Viimeinen kuva on tietty upea, mutta kyllä minä tykkäsin täytetyistä paprikoistakin :-D
    Ja maalauskuvistasi vasemmalla alhaalla olevaa katsoisin lähemminkin ja ihan yksinään. Näyttää tosi mielenkiintoiselta.

    Tosi hyvä idea muuttaa asennetta. Tiukille otti minullakin, kun samaa sohjoa ja usvaa vaan. Hyvä kun näytit esimerkkiä, ensi kerralla minäkin repäsen, hetkinen, vai repäisenkö minä...nyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tyttäreni perheineen reilu vuosi sitten muutti pois Helsingistä, niin jokainen hänen tapaamisensa on minulle maailman tärkeysasia.

      Tuo monivärisuttu on hesarin päälle sotketuista väreistä... niinkuin paletti. Voin minä laittaa sen isompana, jos tahdot tarkastella.

      Ja kuule, repäise vaan, vaikka just nyt, kyllä näitä alakulojakin sitten taas riittää ihan yllinkyllin.

      Poista
    2. Hesarin päälle, voi jukra, olet sinä aika taiteilija. Oletko ajatellut, ettei ehkä kannata yrittää tehdä mitään, antaa vaan tulla mitä tulee, koska näin hienoa tulee tekemättä.

      Poista
    3. Sinäpäs sen sanoit!!! Tekee sielun uumenista, pensselin heilautuksista. Tuota kokeilen. Kiitos.

      Poista
  9. Viimenen kuva ihana ja kivoja houkutuksia!
    On mielelle ja sielulle ravintoa ja juomaa!
    Ja se aika kyllä rajoittaa monta tekemistä, aina ei ehdi kaikkea tekemään, mistä tykkäis!

    VastaaPoista
  10. Pirteän keväisiä värejä -kyllähän tätä talven harmautta on jo tullut katseltua useamman kuukauden ajan.

    VastaaPoista
  11. Ihan oian päästään sisätiloista ulko-oloihin! Kiitos aurinkolähetyksestä!

    VastaaPoista