Äitienpäivä
Kerran vuodessa se tulee. Äitienpäivä .Kotona leivottu kakku. Lasten punaiset posket. Epävireinen kuorolaulu
vuoteen äärellä. Kahvit sänkyyn. Oikeesti. Ruusuja. Aitoja kortteja täynnä
lasten tuhruisia hempeitä sormenjälkiä. Lahjoja. Keittiössä
jauhopussit, sokerit, munankuoret leppoisasti levällään. Tiskikone
täyttämättä. Äidin silmät loistaa, suu hymyää lempeästi.
Rakastavasti. Märät pusut poskelle, pienet kädet kaulalle. Ylpeä
isä. On saanut katraansa hallintaan ja tilaisuuden toteutettua.
Vaimolle vuosittaisen hyvän mielen. Osoituksen äitiyden
arvostamisesta.
Näinhän mainosmiehet tuon päivän
kuvaavat. Tahtovat äidille ostettavan autosta aamutossuihin ja
kaikkea sen väliltä. Ostettavan vuosittaisen arvostuksen.
Äiti kestää tämänkin. Äidit ovat
urhoollisia. Eivät kerro, että olisivat ehkä nukkuneet pitempään.
Nauttineet rauhallisen aamuhetken perheen kanssa, aamiaispöydässä.
Jutustelleet mukavia. Viettäneet aikaa... yhteistä aikaa. Eivät
sano, että olisi keittiön voinut siivotakin ja kukkapaperit laittaa
paperikeräysroskiin. Eivät sano, ettei olisi tarvinnut aamutossuja,
kun viimevuotisetkin ovat vielä paketissa, kun niitä ei ehdi
käyttää. Ei ole aikaa liihottaen tossuissa sipsutella. Eivät kysy
millä luottokortilla lahjat maksettiin.
Nuo urhoolliset äidit. Perhettään
pyyteettömästi rakastavat äidit. Työn ja perheen
yhteesovittamisen kanssa kamppailevat äidit. Puhaltavat haavat
terveiksi. Silittävät paidat. Huolehtivat harkka-vaatteista.
Seisovat katsomossa hurraamassa juniorin maalisyöttöä, vaikka
väsyttää ja pitäisi pyykitkin ehtiä.... ja kaupassa käydä....
ja ruokaa laittaa.... Kököttävät vanhempainillassa. Korjaavat
ratkenneen balettipuvun sauman. Nuo ihanat äidit.
Itse menen pesemään äitini hiukset,
kun ei itse pysty. En vie kukkia, koska ei huomaa kastella.
Hyvää äitienpäivää kaikille, orvokkijuttuja kuiskivien kukkien kera!
