lauantai 23. helmikuuta 2013

Elävöittävä kokemus sadun ja salaperäisyyden vierellä


Kävin virkistäytymässä Mellarissa Susupetalin ja Johannan taidenäyttelyssä. Todellakin virkistäytymässä! 

Johannan satumaisen ihanat taulut tervehtivät ensimmäisenä. Kuvioita, hahmoja, värejä, värejä, värejä. Ihmettelin, kuinka on mahdollista saada tauluun niin monta kerrosta, jopa oman elämän historiaa. Kissoja, naisia, taloja, kukkia, kuvioita, vanhoja pukukaavoja, nuotteja upeasti sommiteltuna. Voimakkaita värejä, jotka eivät riidelleet keskenään.

Susupetalin valokuvamanipulaatioista henki salaperäisyys tummine sävyineen. Taidokkaasti asetellut vaaleat kasvot tummuuden maailmassa. Niissä oli tilaa katsojan ajatuksille, mielikuvitukselle. Susupetalilla oli myös uusia maalauksia. Minun mieleeni päällimmäisenä jäi kolmen taulun sarja. Naisista. Rauhallinen upea värimaailma sitoi taulut toisiinsa. Olisin heti ne ostanut, jos olisi massia kukkarossa.

Sanoisin vielä paljon, jos osaisin. Mutta sen sanon, että näyttely oli elävöittävä kokemus. Siitä jäi hyvä mieli. Näyttelytilaan oli helppo mennä. Siellä oli lämmin henki, sellainen kodikas. Hyvä mieli jäi myös Susupetalin kanssa vietetystä rupattelukahvihetkestä. Kotiin tultuani sulattelin rauhassa Mellarin kahvilassa nautittua herkkuvoileipää sekä näyttelyn antia.

Olen niin iloinen, että pääsin tuohon sadun ja salaperäisyyden yhteisnäyttelyyn. Sain uusia ajatuksia, uutta voimaa.

Suosittelen.


Tässä Susupetalin naistaulu kolmen taulun sarjasta. Lempeä levollisuus ja rauha tässä kuvassa.







Sain luvan käyttää jutussani Susupetalin kuvia. Tässä alimmassa on valokuvamanipulaatioita ja ylemmässä hänen maalauksiaan. Johannan tauluista minulla ei ole kuvaa, kun tumpelo jätin kameran kotiin. Mutta menkääpä katsomaan!



14 kommenttia:

  1. Varmasti hieno elämys, josta katsoja imee virtaa itseensä pitkäksi aikaa.
    Kiitos esittelystä :-)

    VastaaPoista
  2. On ne vaan niin hienoja nuo SusuPetalin työt!!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Kiiris kirjoituksestasi! Laitan linkin tänne blogiini huomenissa, ehtivät sitten mattimyöhäisetkin katsomaan ennen kuin näyttely puretaan torstaina.

    Johannan työt ovat upeita ja moni on sanonut saaneensa niistä voimaa, toivoa ja ennen kaikkea inspistä omaan luomiseen. Sellainen on parasta mitä voi tapahtua. Löytää jotain uutta etsimättä, toteuttaa, nauttia.

    Oli kiva tavata ja se voileipä oli iso!!

    VastaaPoista
  4. Siellä varmasti on hienoja taideteoksia esillä ja hieno niitä olisi sinne tulla katsomaan ja viivana tulisinkin, jos asuisin lähempänä.

    VastaaPoista
  5. Harmi että asun niin kaukana;muuten olisin minäkin tuolla käynyt.

    VastaaPoista
  6. Vielä olisi muutama päivä aikaa käydä...

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa ja näyttää puhuttelevalta.

    VastaaPoista
  8. Kiva, että oli kiva päivä! Uuden taiteen näkemistä ja vanhan ystävän tapaamista ei voita mikää. Eteenkin ison voileivän tukemana. Siiä sitten ehti tukemaan toinen toistaankin :) Ilo oli lukea kokemuksestasi!

    VastaaPoista
  9. KIITOS KAIKILLE KOMMENTEISTANNE!!

    VastaaPoista
  10. Olisin käynyt, jos olisin ajoissa huomannut. Pitäisi olla varmaan aktiivisempi kaikin puolin.

    VastaaPoista
  11. Täällä se oli mammakin liian kaukana. Oli mukava lukea käynnistäsi.

    VastaaPoista