lauantai 25. elokuuta 2012

Ihmisraunio



Kasvot jähmettyvät kiveksi
silmät kuivuvat aavikon hiekaksi
sisällä kipunoiva tuska
polttaa kaiken hiileksi

sydän jähmettyy liikkumattomaksi
verisuonissa virtaa palavaa laavaa

Rauniolla
sammuu valo

- kiiris -

Luovalauantai haasteena: RAUNIO



26 kommenttia:

  1. tästä huokuu tuska.
    voimahalaus ystäväni!

    VastaaPoista
  2. Tuskaa tuntuu, runosi on syvältä.
    Voimahalaus minultakin.

    VastaaPoista
  3. Voimakas ja pysäyttävä, sanat ja kuva niin yks'yhteen. Mykkänä katson ja tunnen kivun. Halaan.

    VastaaPoista
  4. Kouristavan tehokas ja puhuttelevat kuva ja runo. Näistä välittyy aito tuska. Runo on noussut suoraan alitajunnasta, kaikki säkeet voimakkaita ja liikuttavia.
    Voi Kiiris, miten voin auttaa!

    VastaaPoista

  5. Syliin suljen,
    tuskasi torjun,
    karkotan kipeyden,
    lämmitän sydämen.

    Iso hali.

    VastaaPoista
  6. Kääk, tämähän on puhutteleva kuva sekä runo...voi toivottavasti ei ollut omaelämäkerronnallinen kokonaisuus...

    VastaaPoista
  7. Hieno toi plastinen pinta naamiokuvassa. Mustapuna väritys sopii erittäin hyvin aiheeseen :)

    VastaaPoista
  8. Kuvan ja tekstin tunnetila on tuskaa täynnä...voimia.

    VastaaPoista
  9. Voi mikä kuva, mikä tunne ja mikä runo! Rauniota voi kuvata tuskaisen kauniisti.

    VastaaPoista
  10. Tekstistä huokuu kipua.Voimahalaukset sinulle!

    VastaaPoista
  11. Huikea runo! Aivan valtavan pysähdyttävä. Onko kuva avannut oven tekstille vai teksti kuvan käsittelylle? En tiedä mutta ne ovat saumattomasti yhtä.

    VastaaPoista
  12. Mistä näin lohduton runo? Tekisi mieli lähettää lämpöä ja rakkautta tuon ihmisraunion olemukseen!!

    VastaaPoista
  13. Tuskaisa kuva, tuskaisa runo, koskettava kokonaisuus.
    Toivottavasti pian helpottaa.

    VastaaPoista
  14. Kiirikselle on tunnustus sivullani Pieniä sanoja

    VastaaPoista
  15. Tämä on kyllä pelottavan näköinen. Melkein kuin olisi peiliin katsonut :)

    VastaaPoista
  16. Hei Kiiris! Olen lähetttänyt osoitteeni eilen kahteen osoitteeseen Welhoon ja pp.inet:tiin, minkä annoit blogissani. Minne ihmeeseen ne ovat joutuneet :-o
    Kopioin vielä blogista osoitteen ja yritän, ellei onnistu, tulen puhelinkylään ♥

    VastaaPoista
  17. Tunnen kivun vain lisääntyvän katsoessani kuvaa, lukiessani tekstiä. Niistä huokuu voimakas tunnelataus, nyt on valon sammumista vastaan taisteltava. Puhallan liekkiin voimaannuttavasti...

    VastaaPoista
  18. "Silmät kuivuvat aavikon hiekaksi", käytät kohti tuttuja tuntoja tulevia väkeviä sanoja.

    "Koska saavut sä tuskani korkein?"

    VastaaPoista
  19. Koskettavaa tulkintaa. Sanattomaksi jää runostasi ja kuvastasi. Kun hiilos sammuu alkaa kasvaa uusi toivo, niin toivon!

    VastaaPoista
  20. Wau! Järisyttävää, kohtalokasta, toivottavasti ei lopullista.

    Kiva tämä sinun uusi blogi. Ja kiitos, kkun kävit Pantteria tervehtimässä. Yritän nyt aluksi päivittää vanhaa blogiani ja miettiä mitä teen jatkossa. Harmittaa kuvien katoaminen, kun blogini perustui niin paljon valokuviin.

    VastaaPoista
  21. KIITOS TEILLE KAIKILLE. NÄIN YHTEISESTI. SANOITTE NIIN PALJON KOMMENTEISSANNE, ETTÄ MINÄ VAAN LUIN JA TIPUTTELIN KYYNELEITÄ, ENKÄ SANONUT MITÄÄN.
    NYT SANON KIITOS ♥♥♥

    VastaaPoista
  22. Sanon nyt minäkin vielä jotain :) Kuva ja runo ovat yhdessä vaikuttavia!

    VastaaPoista
  23. Mahtava kuva ja runo!
    Tekee mieli silittää, tosin värit ovat niin tulisia, että polttaisiko sormensa?

    VastaaPoista