sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Talvikamman piikit vähenevät...

 Aurinko paistoi tänään. Parvekkeen kaiteen lumimöykky alkoi tiputtelemaan vettä ja madaltui ihan silmissä. Pisarat tippuilivat kuin hopeiset HELMET!!


Aurinko kurkisteli ikkunasta sisään ja loi hauskoja varjoja ja toi esiin lattialla hiiviskelevät villakoirat


Kuvaajankin se sai näyttämään piiiiitkältä ja hoikalta


Vaikka todellisuus onkin jotain aivan muuta....


MUTTA:

On tapahtunut jotain ihanaa. Minä voin taas kammata. Minulla on taas tukka!!! Muutaman vuoden hiuksia lähti tupoittain ja ne olivat kuin takiaissosetta, kuivat, takkuiset, katkeilevat. Kamalat! Itkin ihan peilikuvalleni. Viime syksynä turhaan taistelin omalääkärin kanssa diagnoosista. Lopulta oikea lääkäri, endokrinologi teki diagnoosin: kilpirauhasen vajaatoiminta, määräsi lääkkeet (thyroxin) ja minulla alkoi uusi elämä. Elefantti-iho parani, hiukset alkoivat kasvaa, tuuhentua,  kiiltää. Paino lakkasi nousemasta.  Jopa mielialani kohentui. Aloin muuttua ihmiseksi jälleen... 




Sain voimia aloittaa taistelun painon pudottamiseksi


Ja voi tätä iloa ja riemua. Sitä mukaa kun tammimetsikköni ikkunalaudalla kasvaa, painoni putoaa. Olen kadottanut olemuksestani jo 10,2 kiloa!!! Arvaatte että olen onnellinen, vaikka matkaa on vielä jäljellä....


Näissä merkeissä kamman piikit ovat vähentyneet. Ja tammimetsikkö kasvanut. 





29 kommenttia:

  1. Kilpirauhasen vajaatoiminta hiipii salaa. Olen sairastanut itse tautia jo kohta 20 vuotta. Oli se kurjaa siinä vaiheessa, itketti ja väsytti ja vaikka mitä.
    Komea tukka sinulla onkin. Minullakin on aina ollut paksu, mutta nyt jostain ihme syystä on alkanut kauheasti lähteä. Thyroksin-lääkityskin pitäisi olla kohdallaan.
    Kyllä nyt kelpaakin iloita talvikamman mukana, kun paino putoaa samaa tahtia, kun kampa harvenee. Minulla on sama projekti, mutta vauhti on paljon hitaampi. Etenkin nyt, kun liikkuminen on leikkauksen jälkeen vähäisempää.
    Onnittelut sinulle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea matkallasi. Olen pudottanut painoa hitaasti, tarkoituksella. Yrittänyt muokata samalla ruokatottumuksiani oikeampaan suuntaan. Liikuntaa en vielä voi lisätä, jalat on niin huonona, mutta ehkä keväämmällä.
      Tukka on tärkeä juttu, se näkyy jokapuolelle. VOIMIA sinulle ja iiiiisot halit!

      Poista
  2. Oi että iloitsen kanssasi. Se, saa että kampaa käyttää on iso ilo. Diagnoosin varmistumisen myötä tulee elämään erilainen ote. Ystävääni seurasin aikoinaan samassa tilanteessa. Jo läheltä seurattunakin elämä vaikutti umpikujajuoksulta, kunnes diagnoosi vahvistui ja Thyroksit tulivat kuvaan.

    Iloitsen tammimetsiköstäsi
    helmipisarasta
    villakoirista nurkissa ja
    piiiiitkästä, hoikasta
    ja kaunishiuksisesta sinusta!

    Tervetuloa kampaajien iloiseen porukkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaanon ystäväni! Minäkin olen niin niin iloinen, vaikka masennuspeikko vaaniikin... Viisi vuotta minua hoidettiin masennuslääkkeillä, jos jonkinmoisilla. Söin paljon pillereitä. Kunnes aloin suorittaa nettitutkimuksia ja vaatimaan kilpirauhaskokeita. Luin lääkärien väitöskirjoja, seurasin keskustelupalstoja... puuh... Sieltä pääsin tietämykseen, että kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa aiheuttaa jopa masennusta. Ja lopulta sain oikeat lääkkeet.
      Masennuspeikkoa ruokin enää yhdellä pillerillä... tarvittaessa. POKS!

      Minä olen niin iloinen, kaanon, että nyt lauletaan. Korkealta ja kovaa, että tienoot raikaa..... "Always look on the bright side of life..... tai jotain, ihan mitä vaan.
      Kiitos kaanon!

      Poista
  3. Olen iloinen puolestasi. Painonhallinta on varmasti vaikeaa ja on todella suuri ilo kun siinä onnistuu. Henkisesti tuen sinua jotta saavutuksesi pysyisi.
    Tammet kasvavat, aurinko lämmittää, on tulossa ihana kevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos villiturkki. Kaikki tuki on tarpeen tässä pitkässä taistelussa. On tulossa ihana kevät, luulen :D

      Poista
  4. Olen niin iloinen puolestasi! Lumi vähenee, sinä vähenet ;)

    Jess! Hyvä sinä <3

    Villakoirista kannattaa pitää yhtä hyvää huolta kuin Heddakin, rakastaa niitä ja helliä :D

    VastaaPoista
  5. iIIIHHH, onnenkiljaus! ..... ja talvi vähenee.... kevät lähenee.

    Ja ehdottomasti rakastan ja hellin villakoiria. Heddalta olen saanut siihen hyvää oppia!
    Minä taidan nyt halatarutistaa sinua.. rutis! noih!

    VastaaPoista
  6. Upea punatukka täältä kurkistaa! Onnea oikein paljon niin diagnoosin saamisesta, toimivista lääkkeistä kuin painonkin pudottamisesta. Enpä ole pitkään aikaan tajunnutkaan miettiä tuota, että nuo oireet voivat johtua tuosta kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Minulla on siitä esimerkki ihan läheltä - äidiltäni ja itsellänikin lapsena oli ongelmia tuo ärsyttävän, mutta ah, niin tärkeän rauhasen kanssa. Pitäisiköhän käydä oikein tutkituttamassa, jos omatkin oireilut olisivatkin sitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos teetee. Ehkä kannattaa tutkituttaa. Minulla ainakin kokonaisolo on vähitellen muuttunut paremmaksi.

      Poista
  7. Olipa ihana selviytymistarina. Olisi todella tärkeää, että lääkäreillä olisi AIKAA kuunnella potilasta. Moni asia selviäisi paljon nopeammin ja apua löytyisi.
    Onnea keventymisellesi. Iloisena uutta kevättä kohti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Unelma. Todellakin lääkäreide pitäisi kuunnella potilasta enemmän, kun aina laboratoriokokeetkaan eivät kerro kaikkea.
      Kevättä kohti tallustetaan :D

      Poista
  8. Kappas vain, sieltähän se piilopirttiläinen kurkistaa ja vie heti meikäläisen vihreäksi. Tuollaisen tukan kun omistaisi, mutta ei, muuan haiven törröttää päänahassa kiinni. Silmissä on juuri se ilme, jonka olen postauksistasi lukenut. Painonpudotus on kovaa hommaa. Minulla ei ole paljon liikaa, mutta sen vähänkin kanssa taistelen, etten saisi lisää. Sairaudet ovat viheliäisimpiä vieraita, jos niiden kynsiin joutuu, mutta selviytyjät selviävät ja osaavat hakea oikeaa apua.
    Kamman harvetessa kilot karisee ja summa, minkä olet jo saanut pois on hatun noston arvoinen asia. Kiitän vielä avustasi, mitä sain illalla ja aamun rohkaisut päälle :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on aina ollut vahvat hiukset, niin voit vaan kuvitella, miltä tuntui kun tukka kuivui ja katosi päästä.
      Jouduin kyllä oikeesti taistelemaan diagnoosin saamiseksi ja ihan tappelemaan omalääkärin kanssa, oikeesti. Meni hermo. Yksityispuoleltahan apu sitten löytyi, ilman taistelua.
      Otan kaikki kannustukset onnellisena vastaan!

      Poista
  9. Ihanat hiukset! Hyvä,että syyt löytyi, ja sait lääkkeet. Ihanaa kevään odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukset ovat onneksi vähitellen entisöitymässä. Kevään odotusta toivotan sinullekin!

      Poista
  10. Miten upean paksu tukka sinulle nyt on:) Ihana kuulla,että löytyi oikea diagnoosi ja nyt voit paremmin:) Ja onnea painonpudotukselle.Minun kai pitäisi testata myös kilpirauhaseni.Olen parin vuoden aikana lihonut yli 20 kiloa,ja paino ei putoa,päinvastoin,vaikka rehkin kuntosalissa....3 vuotta sitten tosin
    se testattiin,eikä silloin ollut häikkää kilpirauhasessa.Ensimmäinen kuva on upea!!! Ja ihanat pikku tammet kasvamassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta kilpirauhastestauksesta. Suomessa tuo ns. normaaliarvo on 1-3.5
      Minulla labratulos näytti 2.98. Terveyskeskuslääkäri tuijotti vain tuohon arvoon, ei kuunnellut oireitani lainkaan.
      Kun sitten menin erikoislääkärille, niin hän sanoi, että suomessakin ollaan muuttamassa arvot 1-3 ja että niitä on sovellettava jokaisen kohdalla erikseen ja huomioitava myös muut potilaan oireet. Itselläni painonnousu oli myös hurjaa, ja lyhyessä ajassa.
      Kannattaa kyllä selvittää, jos on mahdollista. Se on salakavala tauti, tuo kilpijuttu.
      Kiitos sinulle Yaelian lämmittävistä kommenteistasi.

      Poista
  11. Voi sua onnentyttö, kun sulla on niin tosi upeat ja paksut hiukset, toista se on mulla, ohuet kuin mitkä.
    Sairaus ja lääkkeet vie loputkin mennessään.
    Mulla myös on Thyroksit olleet jo kymmeniä vuosia. Mutta liikakiloja on silti.
    Liikuntaa kun en oikein pahemmin pysty harrastaan, se on ainoa toi kuvaaminen ja sen myötä liikkuminenkin.
    Kun näin kuvasi, niin tuli ihan ekaks mieleeni Peppi Pitkätossu ja varmaan oletkin vähän Pepin kaltainen rohkea ja päättäväinen.Taieellinen nyt ainaskin ja paljonkin!
    Ja onnea laihtumisesi johdosta, siinä on aikamoinen urakka ollutkin, kun noin paljon olet painoasi pudottanut.
    ja niin se on parempi tehdäkkin, hitaasti, silloin se myös pysyykin paremmin, eikä tule heti takaisin.
    Tammet ovat jo niin voimakkaan näköisiä, että selviävät varmaan hyvin siihen asti, kun istutat ne isompaan paikkaan.
    Hyvää sunnuntaita oikein paljon ja voimahalit sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimahalit on tarpeen. Taisteluahan tämä on,nyt ja aina varmaankin. Mutta ei mitään epämiellyttävää. Liikkuminen ei kyllä vielä onnistu, kun nuo jalat tökkii...
      Hih, peppi pitkätossu!! rohkea ja päättäväinen kyllä olen, kun sille päälle satun. Joskus vajoan syviin syvyyksiin, kun masennus hyökkää kimppuun. Mutta kaikesta on selvitty. Toistaiseksi.
      Kiitos ihana harakka kauniista sanoistasi. Voimia lähetän myös sinulle, oikein paaaaljon!

      Poista
  12. No niin, hyvä että selvisi vaivan todellinen syy! Niin paljon on kuulemma tehty noita virhediagnoseja ja syötetty ihmisille turhaan masennuslääkkeitä. Hyvä, että pidit puolesi!
    Minäkin olen syönyt thyroksiinia jo parikymmentä vuotta ja vaivasi tuntuvat niin tutuilta. Ikuista sitkuttelemistahan tämä niistä lääkkeistä huolimatta on. Ensimmäiset viisi vuotta olin liian matalalla annostuksella ja sanan mukaisesti koomassa. Ajattelin vain, että tällaista tämä nyt on ettei mikään tunnu miltään ja tyydyin oloon sitä sen kummemmin miettimättä. Kunnes tuli uusi lääkäri, joka korjasi tilanteen. Sitten mentiinkin pitkään ihan normi-ihmisenä, kunnes jostain kummallisesta syystä (stressi) se päättikin kilahtaa toiseen suuntaan ja kävin ylikierroksilla niin että mäki raikui (ja paino putosi). Minä en edes uskonut lääkäriä ensin ja kävin jopa erikoislääkärillä, mutta olihan olihan se uskottava ja lääkitystä aloitteiin jälleen säätämään. Nyt se on kai ihan tyydyttävällä tasolla. Tai siis on. Enhän mä mitenkään hirvittävän pirteä ole, mutta on tämäkin parempi kuin ne ylikierrokset.
    Ruokapuolen kanssa on sitten kanssa ikuista säätöä. Kevyttä, vähän kerrallaan ja usein. Sipuli, kaali ja soija pannaan. Elimistömme ei pysty niitä pilppoamaan.
    Kevätlaihis voisikin olla kiva juttu! Taidan liittyä seuraasi sillä rintamalla.

    Mikä on elefantti-iho?

    Ihanaa, että hymyilee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih...elefantti... oma nimitys iholleni, kun se paikoin kuivui ja paksuuntui ihan kummalliseksi.
      Voi hitsit, on sinullakin ollut kestämistä. Aika eriskummallinen sairaus tämä on. Voin kuvitella tuon ylikierrosolotilan! Itselläni on melko tasaista, väsynyt olen vieläkin, mutten todellakaan siinä määrin kuin ennen.
      Itse aloitin painotaistelun vähentämällä radikaalisti hiilihydraatteja. (en karppaa). Se on toiminut kohdallani. Ei se mitään helppoa ole, mutta menettelee. Koitan löytää kultaisen keskitien. Vaan ei ole suklaakarkkikakkupäivän voittanutta. Sellaisen vietän aina joskus.
      Ai miksei saa kaalia syödä? Minä rakastan kaalia.

      Juu liity vaan joukkoon.... laitetaan sitten huomaamattomasti ohimennen numero postauksiin, jos on miinusta tapahtunut :))))
      Hymyilee :)

      Poista
    2. No äh! Nyt on jotain paksuuntumia. Vastaavat kuvausta. Täytyypä käydä pyytämässä pääsyä testiin. Äh! Ei kerkee...
      Puntarin kyllä taitaa keritä käydä ostamassa ;)

      Poista
    3. Eikun testiin vaan! Jos vaikka paksuuntumiin apu löytyisi...

      Poista
  13. Tuollaisista hiuksista on syytäkin olla tosi ylpeä ja pudotetuista kiloista ja elämänilosta ja tammimetsiköstä ja tulevasta keväästä!!
    Ihanaa kun elämä hymyilee sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on syytäkin välillä hymyillä... muuten ei jaksaisi. Viime vuosi oli aivan hirveä!
      Kiitos miiwi, hymyillään elämälle:)

      Poista
  14. No mutta, löysit Sut täältäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällähän minä kökötän. Mulla on kaksi blogia! Mukavaa kun löysit, huiskis!

      Poista
  15. Sinulla on ihan mielettömän paljon hyvän mielen ja ilon aiheita. Minullekin tuli kaikesta kertomastasi hyvä mieli.
    Talvikammasta piikit vähenee sitä mukaa, kuin kevään merkit lisääntyy. Tuo hiustenlähtö ja kilpirauhasen sairaus - voi, niin tuttua minullekin. Yhtälailla murehdin harjani hupenemista. Samoin taistelin kilojen kanssa.
    Hyvin tiedän sinun tunteesi liikakilojen häviämisen vuoksi. Bueno Kiirepakolainen!

    VastaaPoista