tiistai 7. helmikuuta 2012

Juoksen pakoon henkeni edestä...



Luova lauantain haasteena: PAINAJAINEN


27 kommenttia:

  1. Onko tämä se tautiesi yhteissumma kuvattuna? Komee se on, mutta kyllä minäkin juoksisin... ;)

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti pääsit pakoon. Upeasti kuvattu!

    VastaaPoista
  3. Siellä onkin monta erilaista askelta;D Kaunista:)

    VastaaPoista
  4. Hui, jalan- ja kädenjäljet kertovat, että pakoreitti ei ole vielä selvillä. Joskus ihminen kiertää paitsi tahkoa myös kehää. On, tehokas on painajaiskuva niin väreiltään kuin kuvioiltaan.

    Kaikki aina järjestyy, tekee mieli lohduttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painajaisessa ahdistelija saavuttaa..saavuttaa...vaikka mihin säntäisi.

      Poista
  5. Huh huh, ihan mäkin hengästyin, kun niin lujaa juoksin sun mukanasi!

    VastaaPoista
  6. Ihan kuin ei pääsisi pakoon, juoksee summittaisesti, niin kuin painajaisissa yleensä. Paha on edessä, takana, sivuilla, joka puolella. Sellainen tunnelma kuvastasi tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, pahaa oli joka puolella. Kauhua. Pelkoa. Onneksi heräsin ajoissa.

      Poista
  7. Pakonomainen juokseminen pakoon, eikä jalat kanna. Kauhea tilanne, joskus ainakin unissa koettu.

    VastaaPoista
  8. Mikähän siinä onkin, että pitää juosta, eikä ehdi ovelle, eikä saa sitä kiinni, lukkoon ei ainkaan, avainkin putoaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... ja kännykkä rikki, lompakko hävinnyt, väärät avaimet. Mistä ihmeestä nämä painajaiset johtuvat. Ahdistelija juoksee perässä... lähenee lähenee ja onneksi sitten herää, juuri ennen....

      Poista
  9. Tässä on selkeästi sellaista unen sekavuutta ja kauhua, kuin painajaisessa yleensäkin. Minä näin joskus aikoinaan toistuvasti mm. putoamisunia - lensin ja sitten en pysynytkään ilmassa. Onneksi en pudonnut maahan saakka. Joku joskus sanoi, että jos niin ehtisi unessa käymään, niin saattaisi olla, ettei enää heräisikään, koska pelko lamaannuttaisi sydämen. En tiedä pitääkö paikkaansa, enkä halua kokeillakaan. Toinen kauhu-uni, joka toistui, oli nykyisen kesämökkini täydeltä olevat käärmeet, jotka putoilivat keittiön avoimesta ikkunasta ulos, kun talo oli niin umpitäysi niitä. Onneksi (*koputtaa päätään*) nuo unet ovat jo kadonneet menneisyyteen. Osallistumiskuvassa taas oli se kerran nähty junapalo, joka jäi niin elävästi mieleen, että vieläkin voin tuntea sen kuinka ajoin autolla radan viertä kulkevaa, tuttua tietä ja katselin, kuinka vastaan tuleva juna paloi. Mistä sekin uni tuli, ei ole harmainta aavistusta, koska mitään sellaista en ole oikeasti koskaan nähnyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painajaiset ovat pahoja. Joskus niin todentuntuisia, ettei herätessään heti tajua nähneensä unta, vaan kauhu jatkuu. Jotkut unet eivät unohdu lainkaan. Mistähän nuo unet tulevat, johtuvat....

      Poista
  10. Hiki tulee katsoessa, sellainen mylläkkä on käyty. Mitenhän kävi, kumpi voitti. Oli miten oli......kyllä tämä ehtaa kauheinta painajaista on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiestä märkän heräsin juuri ennen kuin ahdistelija saavutti minut. Huh!

      Poista
  11. Huh! Freud sanoisi...mutta mitä hänestä, Picasso tykkäisi kuvasta!

    VastaaPoista
  12. Olenks mä nyt niinku Picasson kaveri:)))))))))

    VastaaPoista
  13. Ohoh, tämä on todella dramaattinen ja myös pelottava tunneltamaltaan! Jännä, miten paljon voi värien, muotojen ja sommittelun voimin luoda painajaismaista tunnelmaa, hiano!

    VastaaPoista
  14. Tämä on jo visuaalisesti ahdistava. Hyvä vastaus haasteeseen.

    VastaaPoista