Näytetään tekstit, joissa on tunniste piirustelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste piirustelu. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. helmikuuta 2013

Mandala - Uusien tuulien matkassa....


Tämänkertaisessa mandalassa piti olla kolmio. Tätä muodostelmaa olen piirustanut viikon ajan, joka aamu. Lisännyt siihen kolmioita. Jotenkin kolmio kuviona tuntui vaikealta. Tuli erään valtiolipun tunnus, erään salaseuraksi kutsutun yhteisön merkki... Kynät kuluivat, paperit lentelivät roskiin, kynät teroittuivat miljoonasti. Eilen se päättyi. Kuin vahingossa siihen syntyi tarina.... Tänään lisäsin ajatuksenpätkiä.


Seilaajat
sielujaan peilaavat
samasta tähdestä
suuntivat
samalla merellä
luovivat

Viekö lounatuuli ruusujen maahan
nuo  paateillaan seilaajat

vai liittyvätkö Kersantti Pippurin Yksinäisten Sydänten Kerhoon...





torstai 1. marraskuuta 2012

Ilkeä opettaja!






Kansakoulun ensimmäisen luokan piirukseni. "Ihmisiä syysmyrskyssä". Sata vuotta sitten. Ainoa piirus, joka on säilynyt tallessa.
Tätä ei opettaja Jahnukainen huolinut luokan seinälle. Sanoi että se on niin huono ja huolimattomasti tehty. Arvatkaa oliko paha mieli. Tähän sitten loppui "orastava taitelijanurani". Opettajalle kiitos siitä :(
-------



Itse puolestani olen kerännyt lapsen ja lapsenlasten piiruksia, laatikoittain.
Keskustellut piiruksista heidän kanssaan, kannustanut jatkamaan.
Tämäkin pieni, paperinkulmaan tehty 4 vuotiaan pojan piirus on mielestäni niin valloittava!

Makroviikon haasteena: piirustus


lauantai 9. kesäkuuta 2012

Aurinko tiesi, että sen pitää paistaahelottaa...




Yksi päivä. Yksi ainut päivä. Aurinko tiesi, että sen kuuluu helottaa. Juuri tuona päivänä. Perjantaina. Se tiesi, että sillä on erikoistehtävä juuri tuolle päivälle. Neljä (kolme+yksi aviomies), minulle ennen kohtaamatonta ihmistä saapui kohtaamispaikalle, kuka tallustaen, kuka bussilla, kuka ratikalla, taksillakin. Pitemmän ja lyhyemmän matkan takaa.
Tapaamisen järjestänyt virtuaaliystävä muuttui oikeaksi, eläväksi. Lämmin katse, hymy. Hänen kanssaan oli helppo puhua, tutun turvallisen ihmisen. Sosiaalinen erakko itsessäni vetäisi sieluni verhot auki että räiskähti. Halattiin puhutiin höpötettiin syötiin värillisiä karkkeja.  Paikalle saapui yllättäen lisää oikeaksi muuttuneita virtuaali-ihmisiä, toinen...kolmas....  Silmät löysivät silmät, ystävälliset.  Halauksia, kohtaamisen iloa, naurua, kikatusta, kyyneleitä..  Tunnelma oli lämmin, yhtä lämmin kuin aurinko, meitä hellivä. Vaihdettiin kuulumisia, kerrottiin elämästämme. Aika pysähtyi.

Lähdimme kukin omia teitämme, mutta tiedän ettemme eronneet.


Istuin parvekkeella ja ajattelin, sulattelin, tapahtunutta. Minulla oli äärettömän hyvä olo. Ihmisistä. Käsi alkoi piirustaa huomaamattaan vanhan kirjekuoren taakse.... Susupetal... Wonders....Elegia... minä... aurinko.. Voi miten paljon voimaa sainkaan noista ihmisistä. Toivottavasti pystyin itsekin jotain antamaan.

Aurinko laskeutui sulkien kaiken tapahtuneen syliinsä. Säilöi pakettiin... Istuin..... kertasin tarinointiamme.... lähetin lämpöisiä ajatuksia tapaamilleni ihmisille, ystäville..



Kyllä elämä tietää, mitä sen joskus pitää tehdä.

Huiskis!




tiistai 22. marraskuuta 2011

Harrastajan työkalu


Makroviikon aiheena: TYÖKALU

Lyran Titan 307/ 8B toimii kuin ajatus jos vain ajatus toimii !

maanantai 12. syyskuuta 2011

Syyskammalla haromassa

Viikko kului torpalla syysilmiöitä bongaten. Ja olihan niitä jo. Paljon. Tällä kertaa lataan syyskampaan otteita torppapäiväkirjastani:

Ompparuno

Hiippasin hissuun omppapuun alle
pudokkaita popsin kuin karvainen nalle.

Tallustin
istahdin
keräsin, tin-tin-tin

mutustin
maiskutin
röyhtäisin, sin-sin-sin

Lääkärin mä häädin
terveyteni säädin
ihan vähin äänin, nin-nin-nin
laulun ilmaan luritin
lintusia kuritin
lopun kovaa vetäisin sin-sin-sin.

Aattelinpa niitä noita
maiskutellen omenoita
vatsan täyteen ahdoin, doin-doin-doin.

Lääkärit ne karkuun laukkas
meikätyttö omppaa haukkas
kas-kas-kas.


Oli heleitä suloisia syysilmoja. Aurinkokin paistoi miltei joka päivä, ainakin vähän. Kaivoin maasta ensimmäiset uudet perunani! Hih. Keväällä istutin jääkaapissa itäneet kaikki kolme pottua ja nyt tuli satoa. Pihatammien juurelta keräsin herkkutatteja ja tein kerman kanssa muhennoksen. Uskokaa, että oli herkullista!

Ja sitten massu täynnä omppua ja pottua ja muhennosta ulos sadepisaroita väistelemään:


Iloista syksyä kaikille!