Luin kirjan. Sellaisen kirjan, jota oli
helppo pitää kädessä vinoluettaessa sängyssä. Se ei ollut liian
painava, kädet ei väsyneet. Tekstissä käytetty fontti ei ollut
hiirenpiperrystä. Se oli huononäköisemmällekin helposti
luettavaa.Siinä on mielenkiintoinen kansikuva. En kokenut loukkaavani kirjoittajaa enkä kirjaa, sen
enempää kuin kuvittajaakaan, vaikka sivut vähän taittuivat lakanoissa möyhiessäni.
Ajattelin, että tällaista kirjaa olisi helppo kuljettaa
käsilaukussa, lukea työmatkalla (jos olisi työssä). Kahvilassa.
Lääkärin vastaanoton odotustiloissa. Viettää hauskan hetken ikävissä tilanteissa.
Teksti oli jaettu sopivasti
otsikoituihin lukuihin (niin niitä kai kutsutaan?) Itse ainakin
pidin lukutauon jokaisen luvun jälkeen ja makustelin lukemaani. Se
tuntui hyvältä. Ainakin minulle joka taidan olla maailman huonoin
lukija. Nykyisin.
Kuviakin oli. Sopivasti. Hyvin
piirrettyjä. Visuaalinen minäni pitää kuvitetuista teksteistä.
Olen hämmästynyt siitä, että kirja
piti minut vinolukuasennossa aamukahdesta aamuseitsemään!. Kun
aloitin, en voinutkaan lopettaa, niin kuin yleensä teen. Ehkä se
johtui kirjan sujuvasta tekstistä. Sen mukana oli helppo kulkea. Ei
ollut monta sivua jatkuvia, täynnä koristeellisia adjektiiveja olevia kuvauksia
yksityiskohdista. Pidin siitä, että lukijana sain itse
mielikuvitella tekstin herättämän näkymän eteeni. Se piti
aktiivisena. Aivot. Interaktiivista. (onko hieno sana!)
Nauruhermot kutkutuksesta pinkeinä
luin. Kirja on täynnä itseironiaa, itseen kohdistuvaa huumoria,
johon ainakin minun oli helppo samaistua. Välillä nauroin aivan
väkkäränä. Tekstissä on niin herkullisia kohtia, että luin
niitä uudestaan ja uudestaan ja annoin tilaa myös omalle
mielikuvittelulle.
Välillä koin suuria tuskia
Kirjoittajan kanssa käsikirjoittamisen vaikeuksista. Välillä
temmelsin Kirjoittajan mukana kylpylässä nolostelemassa
jalkahoitajan luona kirjoittajan eriparia olevia villasukkia. Tai
järjestämässä ikimuistoisia ylioppilasjuhlia Kirjoittajan
kaksosille tai harmistumassa aviomiehen keikkamatkasta Espanjaan. Tai
hankkimassa lisätienestejä suunnittelemalla tilauksesta
värikoodattuja päiväjärjestyksiä halukkaille...
Kirja-arvostelijaksi minusta ei ole.
Mutta lukijana sanon, että hersyvä kirja. Siivittävä lukukokemus.
Susupetal on kirjoittanut hyvän kirjan. Olen iloinen, että minä
sain tämän kirjan omaksi. Voin lukea sen uudestaan silloin kun
haluan.
Tämä kirja kannattaa lukea. Oikeesti.