Luin kirjan

Luin kirjan. Sellaisen kirjan, jota oli helppo pitää kädessä vinoluettaessa sängyssä. Se ei ollut liian painava, kädet ei väsyneet. Tekstissä käytetty fontti ei ollut hiirenpiperrystä. Se oli huononäköisemmällekin helposti luettavaa.Siinä on mielenkiintoinen kansikuva.  En kokenut loukkaavani kirjoittajaa enkä kirjaa, sen enempää kuin kuvittajaakaan, vaikka sivut vähän taittuivat lakanoissa möyhiessäni. Ajattelin, että tällaista kirjaa olisi helppo kuljettaa käsilaukussa, lukea työmatkalla (jos olisi työssä). Kahvilassa. Lääkärin vastaanoton odotustiloissa. Viettää hauskan hetken ikävissä tilanteissa.

Teksti oli jaettu sopivasti otsikoituihin lukuihin (niin niitä kai kutsutaan?) Itse ainakin pidin lukutauon jokaisen luvun jälkeen ja makustelin lukemaani. Se tuntui hyvältä. Ainakin minulle joka taidan olla maailman huonoin lukija. Nykyisin.

Kuviakin oli. Sopivasti. Hyvin piirrettyjä. Visuaalinen minäni pitää kuvitetuista teksteistä.

Olen hämmästynyt siitä, että kirja piti minut vinolukuasennossa aamukahdesta aamuseitsemään!. Kun aloitin, en voinutkaan lopettaa, niin kuin yleensä teen. Ehkä se johtui kirjan sujuvasta tekstistä. Sen mukana oli helppo kulkea. Ei ollut monta sivua jatkuvia, täynnä koristeellisia adjektiiveja olevia kuvauksia yksityiskohdista. Pidin siitä, että lukijana sain itse mielikuvitella tekstin herättämän näkymän eteeni. Se piti aktiivisena. Aivot. Interaktiivista. (onko hieno sana!)

Nauruhermot kutkutuksesta pinkeinä luin. Kirja on täynnä itseironiaa, itseen kohdistuvaa huumoria, johon ainakin minun oli helppo samaistua. Välillä nauroin aivan väkkäränä. Tekstissä on niin herkullisia kohtia, että luin niitä uudestaan ja uudestaan ja annoin tilaa myös omalle mielikuvittelulle.

Välillä koin suuria tuskia Kirjoittajan kanssa käsikirjoittamisen vaikeuksista. Välillä temmelsin Kirjoittajan mukana kylpylässä nolostelemassa jalkahoitajan luona kirjoittajan eriparia olevia villasukkia. Tai järjestämässä ikimuistoisia ylioppilasjuhlia Kirjoittajan kaksosille tai harmistumassa aviomiehen keikkamatkasta Espanjaan. Tai hankkimassa lisätienestejä suunnittelemalla tilauksesta värikoodattuja päiväjärjestyksiä halukkaille...

Kirja-arvostelijaksi minusta ei ole. Mutta lukijana sanon, että hersyvä kirja. Siivittävä lukukokemus. Susupetal on kirjoittanut hyvän kirjan. Olen iloinen, että minä sain tämän kirjan omaksi. Voin lukea sen uudestaan silloin kun haluan.

Tämä kirja kannattaa lukea. Oikeesti.

Goottiemon kauhujen lipas - Susupetal