Tällaista tietoa netistä:
"Lehtoakileija on perinteisimpiä koristekasvejamme: maastamme tuskin löytyy monta sellaista vanhaa puutarhaa, jossa se ei kasvaisi. Aluksi akileija oli luultavasti luostarien puutarhojen, aateliskartanoiden ja pappiloiden pihapiirien koristus – joka torpan ja mökin kukka siitä tuli joskus 1800-luvun aikana kun rahvaskin alkoi istuttaa kotinsa ympärille koristekasveja. Vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten perennoja ja hyötykasveja vaihdettiin ja annettiin yleisesti lahjaksi vierailujen yhteydessä. Näin monet maatiaiskasvit yleistyivät ja levisivät pihalta toiselle.
Lehtoakileijan luontaisia kasvupaikkoja ovat valoisat lehtometsät, purolaaksot ja pensaikot. Paikoin se kasvaa Suomessakin niin luonnontilaisen oloisena, että sen voisi ajatella kuuluvan alkuperäislajistoomme. Lajin päälevinneisyysalue ulottuu Aunuksen Karjalaan ja Baltiaan saakka ja sitä kasvaa vielä Laatokan rannoillakin, joten ainakin itäisimmät akileijamme Kiteen ja Uukuniemen lehdoissa voisivat olla tuon alueen äärimmäisiä pioneereja. Valtaosa luontomme lehtoakileijoista on kuitenkin viljelykarkulaisia: laji voi säilyä hylätyissä puutarhoissa ja vanhojen asumusten sijoilla vielä kauan sen jälkeenkin kun puuosat ovat lahonneet ja kivijalka peittynyt sammaleen alle. Runsaan siemenestä leviämisen ansiosta lehtoakileija voi ilmaantua mitä ihmeellisimpiin paikkoihin".
____________________
Tämä kuvan kaunokainen ilmestyi torpan pihamaalle, koirankopin kupeeseen.... Yli 100-v vanha, entinen kartanon torpparin tila ei edelläänkään jätä yllättämättä. Itse en ole sinne pihalle istuttanut vielä mitään, vaikka se on ollut meillä kohta 5 vuotta. Enkä taida istuttaakaan. Tulkoon mitä tulee, milloin mihinkin mullanlämpäreeseen.
No, huh. Olenkohan nyt ihan höyrähtänyt tässä kukkahuumassani. Ehkä. Ehkä minussa herää sisälläni kouluajoista asti uinunut kasvinkeräilijätutkija. Koittakaan kestää. Huiskis!
No, huh. Olenkohan nyt ihan höyrähtänyt tässä kukkahuumassani. Ehkä. Ehkä minussa herää sisälläni kouluajoista asti uinunut kasvinkeräilijätutkija. Koittakaan kestää. Huiskis!
Upeita!! Etenkin tuo ensimmäinen kuva
VastaaPoistaväreineen ja kuplineen...aah.
Kiitos sirpa, vesikuplat sopivat kukkiin :D
PoistaPikkuisen kun möyhäset multaa siellä torpalla, niin uinuvat sieene putauttvat pljon iloisia yllätyksiä. Lehtoakieija on siitä iin ilahduttava, että se tdellakin ylättää tpsahtamisillaan. Mukavaa taustatietoa trjoilit meille.
VastaaPoistaHrahtele rauhassa, asvihin voi :D öööööö... Pitää..... Jotkut tekee nin ;D
Hips Leps! :D ja pöööööö :D :D
PoistaIhanat kuvat, aloin leijailla mukana :-) Eikä tietokaan ole koskaan pahasta, vaikka tuttu kasvi onkin lapsuudesta. Tänne metsään ei ole yhtään akileijaa eksynyt, mutta luulen, että tämä maa on liian hapanta sille. Emäntä ei ole hapan, mutta lujille joskus ottaa tuon maaperän takia ;-D
VastaaPoistaHappamessa eivät todellakaan taida viihtyä. Aattelen torpan pihaa... niin kuusiaidan lähellä ei kasva yhtään, kun siinä on niin hapanta, että ruohokin sammaltaa.
PoistaEmäntä ei ole hapan, sen minä uskon :D :D
Aivan mahtavat kuvat.
VastaaPoistaIhanat kvuat, todellakin. Kukkien maailma on kiehtova, itselleni iski muutama vuosi sitten samanlainen uteliaisuus unohtuneisiin kukkatietoihini.
VastaaPoistaEikö olekin kivaa välillä vähän höyrähtää :D :D
PoistaKukkahuumaan on mukavaa höyrähtää, ihan totta. Kukkasia voi ihailla, voi kuvata, voi maalata ja..ja. Äärest kauniita ovat nämä akileijatkin. Tuttuja myös minulle, sillä entisen n.150vuotta vanhan kotini pihamaalla niitä myös kasvoi ja tietysti on edelleenkin. Kasvimaailma on mahtava, tykkäsin aikanaan kerätäherbaarion ne 300 kasvia, eikä niiden latinat ollut tervaa laisinkaan.
VastaaPoistaEikö olekin ihanaa. Ja ajatella, niin kauan kotisi ja pihapiiri ollut ja säilynyt. kertakaikkiaan upeaa. Sieltä löytyy varmasti jos vaikka mitä maatiaiskasvia.
PoistaLuonto on kyllä ihana!
Ihanat kuvat! Akileijasi näyttävät niin mystisiltä kiemuraisine kannuksineen.
VastaaPoistaKiitos Saraheinä! Akileijat ovat aika mystisiä kukkaisia.
PoistaJestas sentään, kun on ihanat kuvat kukistasi!
VastaaPoistaVoiko enää tämän ihanammaksi tullakkaan!
Sinusta on kasvanut oikein kukkaexpertti kuvinesi ja tietoinesi, hi!
Kun tulee kesä, niin mitä me vielä mahdetaankaan saada nähdä täällä sulla!Ihmemaan varmaankin!
Juuuuuu kukkien ihmemaan, harakka :D :)
PoistaYksi ja toinen alkaa höyrähdellä kukkien suuntaan näin maaliskuussa. Kunpa lumen reuna nopeasti vetäytyisi! Veikeästi olet leikitellyt akileijan jännittävällä muodolla. Siinäpä kaunotar, joka kasvaa siellä missä itse haluaa.
VastaaPoistaOn kyllä mainio kukka, vähän joka suunnasta kuvattuna eri näköinen. Yritin joskus saada pysymään kukkapenkissä, vaan ei, sehän lähti sinne minne halusi!
PoistaLumen vetäytymistä tässä minäkin odottelen, tosin nyt juuri taivas valkoisenaan tulee jalkarättejä... kääk. Kevät on oikein temppuilija!