Onnenkantamoinenko?

Ai että mitä? Olen katsellut valokuvatorstain haastevastauksia onnenkantamoisesta. Pirkuliparkuli, perikletto, saaketti. Haaste innoitti minut tällaiseen vastaukseen. Vaikka en osallistukaan, kun sehän on valokuvahaaste. Ja miksi en osallistu? No siksi kun siivouskiihkoissani heitin kameran kaapelin jätesäkkiin, jonka roska-auto jo kauas pois kuljetti. Että tällainen kantamoinen.

On sitten lähdettävä kaapelikauppaan uutta hankkimaan.. prrrr...kkk...%&¤#

Toisaalta... voi olla hyväkin Helsinkisaitsii-inki kahdella eri ratikalla. Onpahan pakko lähteä välillä liikenteeseen täälltä pussien keskeltä.  Ja uuden kaapelikaupan katolla, 50 metrin korkeudessa on näköalakatos.  Vois ehkä vähän maisemavalokuvata... jos ei sada...

Onni onnettomuudessako?? Vai kertakaikkiaan onnenkantamoinenko sitten kuitenkin?

Tyttöjen Päivä!!

Tänään vietetään Tyttöjen Päivää!

A-inspiraatio

Luova lauantai haastoi inspiroitumaan A-kirjaimella. Minä jouduin musiikkitermien pauloihin.

Eräänä sumuisena syysaamuna..

...ja kuun loisteessa

Epäeläin ja kukka

Voi tätä väriloistoa!

Sateisuudesta huolimatta, harmaista päivistä huolimatta tämä on syksyjen syksy! Hehkuvat värit korostavat mielialaani. Ihan tekee mieli huutaa koko maailmalle : minä olen, minä hengitän! 

Joka paikasta pilkistelee voimallisia värejä, väriyhdistelmiä.

Aurinko sai koko siirtolapuutarhan hehkumaan ja suorastaan värihuutamaan...

Kumpulanmäen pikkumetsikkö on pukeutunut juhla-asuunsa, kuin karnevaaleihin menossa...

Pieni parvekevilliviinin alkukin tuumii, että punaista sen olla pitää!

Oli kerättävä myös kotiin kimppu syksyä.

Nnih!

Syysmandala

Puun oksat peittyvät
murheenmustasta
ilonpunasta
ahdistuksen kipeästä kaarnasta

Tuuli repii ne irti,
kuljettaa pois, kauas,
tiesminne.


Puu pudottaa viimeisen kuivan oksan
jonka tuulenhäntä sieppaa mukaansa.


"Tuuli, ystäväni" puu sanoo
"minä jään tähän, näin on hyvä."