sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Jukeboxi - hetki elämästä




Asfaltilla kopisivat korot. Matalat korot. Sellaiset joissa oli pieni rauta. Jotenkin tyttö tiesi olevansa elossa, kun kuuli askeleidensa äänet. Tyttö oli pukeutunut tiukkiksiin ja selkäpuolelta napitettuun villatakkiin. Laivastonsinisiin. Tuolloin oli muotia pitää villatakkia väärinpäin. Hän kopsutteli varastettuun hetkeensä. Nurkan takana olevaan kivijalkabaariin, jukeboxin äärelle. Kotona ei ollut musiikkipelejä, joilla soitella mielimusiikkia. Ei omaa nurkkaa rauhassa hengittää. Hän tarvitsi ilmaa. Hän tarvitsi tuota musiikkia. Hetken itselleen.

Muutama rappu jalkakäytävältä alaspäin. Korot kopisivat pari askelta baarin kaakeloidulla lattialla tytön suunnatessa jukeboxille. Hän ei ottanut juomaa, ei limua, ei mitään. Nyrkkiin puristetut pennoset riittivät vain musiikin kuunteluun. Lämmenneet kolikot kilahtivat jukeboxin uumeniin ja baarin täytti 60-luvun musiikki.

Tyttö ei nähnyt mitään, ei huomannut ketään. Ei ujoudeltaan uskaltanut, uppoutui säveliin. Ei havainnut poikaa joka istui pöydässä limukkaa juoden. Hän ei tiennyt että poika katseli musiikin tahdissa varovasti keinuvia lanteitaan. Ei tiennyt, että se oli naapuritalon poika. Poika oli myös varastetussa hetkessään. Puhalteli tupakansavuja hiljaa nautiskellen. Kotona ei voinut eikä saanut polttaa.

Jukeboxi hiljeni. Musiikin lumo loppui. Tyttö kääri varastetun hetken kainaloonsa. Asteli nopeasti ovesta ulos. Ei vilkaissutkaan pöydässä henkosia sauhuttelevaan poikaan. Ei tohtinut.

Hei eivät tienneet tuolloin, että rajapinnat olivat vain muutaman metrin päässä toisistaan, kohtaaminen  katseen takana.

Nyt, viisikymmentä vuotta myöhemmin he tietävät.


34 kommenttia:

  1. Kaunis tarina ja niin totta. Muistin oman hetkeni, ihana jäätelöannos - mansikoita. mansikkakastiketta. kermavaahtoa jne. En ole koskaan sen jälkeen saanut samanlaista ja yhtä hyvää. Muisto jäi.

    Tarinasi ihana kohtaaminen silloin ja se jatkuu nyt. Onnea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin mukavaa muistaa joku nuoruuden hetki!

      Poista
  2. Kaunis tarina.

    Muistankin, kuinka villatakki piti pukea takaperin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, aika erikoinen muoti tuo villatakkijuttu:)))

      Poista
  3. Kaunis kuva, kaunis tarina, elämä kulkee omia teitään. Mutta nyt he tanssia yhdessä mielimusiikinsa kanssa.

    VastaaPoista
  4. Niin kaunis ja mielenkiintoinen tarina.
    Ja nyt 50v siittä eteenpäin, he ovatkin yhdessä, ihanaa! Onnea!

    VastaaPoista
  5. Ihana tarina ja fantastinen kuva,joka kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Viisikymmentä vuotta - huisia. Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli siinä välissä yli 30 vuoden tauko:)))

      Poista
  6. Ahaa! Ihanasti kerrottu. Jännitystä, ujoutta ja sitten elämän rohkaisemina...♥
    Onnea!

    VastaaPoista
  7. Veipä tarina mukanaan totaalisesti. Kertomus oli niin elävä, että kuulin korkojen kopseen, ujon katseen , tunsin aran olemuksen. Hetken itselle ja naapurin poika tiesi. Voi Kiiris...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin elämänkulku ihmeellistä!

      Poista
  8. Näköjään kynän käytön lisäksi osaat kertoa hienosti tarinoita. Onnellin loppu se hyvä. Huiskis ja muiskis Kiiris ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnelliset loput on ihan parhautta, Harry, kiitos!

      Poista
  9. Tämä tarina on totta. Ainakin romantikko minussa hymyilee ja nyökyttelee<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tarina on totisesti totta, Kuvittelija.

      Poista
  10. Hianosti kuvattu. Siinä oli ajatus ja tunne mukana. Ja tupakin sauhun tuoksu.

    VastaaPoista
  11. Son siihen laihin tuon asian kansa - en uskalla ottaa kantaa...?
    Kertomus on kohalhan - totiaa 'Vaari' ja jatkaa kuvan käsittelyä...
    Son tuo tussi vähän niin'ko räiskähtäny vallattomasti.
    Son kuitenki ihihmeellistä - Sie ko' räiskhäytät son sitten justhiinsa.
    Häätyy ihhailla nuita varijoja ja vähiä väriä. Sei palijon tartte tuo Taitelija.
    Son pieniläkin räiskhäyksilä täyttä 'Arttia'...!
    Mie ko' räiskhäytän son koko tapetti pilala - sen vuoksi mie varonki pärskimättä.
    Pärskist...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eko kauniista sanoistasi! Pärskis!

      Poista
  12. Tässä tarinassa on selkeästi onnellinen loppu!
    Kyllä sitä monesti miettii kaikenlaisia elämän valintoja ja toivoo osaavansa kulkea oikeita polkuja. Ole tainnut löytää oikean polun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu.... kesti vain 30 vuotta tuon polun löytäminen:)) Onnellinen loppu kuitenkin!

      Poista
  13. Elämä yllättää. Kauniisti, aivan ihastuttavasti kerrottu tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, elämä on yllätyksiä täynnä:)

      Poista
  14. Mukavasti hyömäytti lukiessa, elämä on ihmeellistä.
    Kaunista kerrontaa läheltä piti....
    Aikojen päästä, tarkoitettu on, He löytävät toisensa.
    Paljon Onnea!

    VastaaPoista
  15. Muistan sen selkäpuolelta napitetun villatakin. Omani oli hempeän keltainen. Korotkin taisivat minulla olla yhtä korkeat.
    Hurmaava tarina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hii, sinäkin muistat!!! Pitäisköhän muodittaa villatakkijuttu uudelleen!

      Poista
  16. Oi elämän pärskeitä! Siellä he ovat tanssineet samassa verkossa erillään ja nyt vihdoinkin yhteen kietoutuneina, voi että miten romanttista! Näin onnellisesti voi oikeasti käydä, ihanaa! Tositarina.. pitää siis onnitella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä osoittaa ihmeellisyytensä. Joskus. Kiitos sirokko!

      Poista