sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Ajatteleva kivi ja kahvipöydän kukkahuiskat



Kivienkerääjänä minulla on jos jonkinlaista litukkaa ja möhkälettä. Tätäkin kun hyllyllä katselin, niin se alkoi elää....  Olen joskus nähnyt grafiikkataulun, joku suomalainen taiteilija oli. Taulun nimi oli "mitäpä minusta". Tämä möhkäle muistuttaa minua siitä :)) Jos joku muistaa tuollaisen teoksen ja taiteilijan nimen, niin olisin iloinen tiedosta.

(tämä on vanha kuva ja voi olla että on esiintynyt vuodatuksen puolella, mutta olkoon vaan)

Minusta on ihanaa kerätä kukkia vaasiin.
Torpalla keräsin joka aamu kahvipöytään uuden kimpun, mitä milloinkin pihalta satuin löytämään. 


Poikkitaiteellinen asetelma... 


Näitä ei tarvitse asetella, ne asettuvat ihan itse...


perennat ja luonnonkukat tykkäävät toisistaan ja saavat ihan rauhassa rätsähtää, ennen kuin vien ne kompostiin...


Aurinko astui sisään lepäämään
pilvi on valkoinen lammas
sinisellä niityllä

Laaksosta kantautuu 
huumaava lintujen
laulukonsertti.
Rakkaudesta laulavat.

- kiirepakolainen -






24 kommenttia:

  1. Kivestä juolahti heti mieleeni Juhani Linnovaaran hahmot.
    -Pian päästään taas kukkia poimimaan! Aurinko kurkkii lupaavasti siään verhon raoista. Täytyykin siirtyä ulos kuuntelemaan lintukonserttia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, menenkin tutkimaan Linnovaaran tuotantoa, jospa se sieltä löytyisi.

      Poista
  2. Kukkakimppujen kerääminen on ollut mullekin aina mieluisaa. Ihana yhdistellä värejä ja katsella kukkien muotoja tarkemmin siinä pöydällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkukat on niin kauniita, ja tosiaan niiden lähempi tarkastelu tuo lisää kauneutta.

      Poista
  3. "Aurinko astui sisään lepäämään..." Hienoa, nyt se vihdoin tuli ja jäi. Ja yhtä hienoa on, että kirjoitit runon aamumme iloksi. Myös poikkitaiteellinen postaus kokonaisuudessaan on oikein mieleen. Mainio ilme tyypillä. Minäkin muistan kuulleeni nimen, mutta pää on liikaa villiintynyt, ei se enää mitään muista. Mitäs google sanoisi?
    Minäkin ihailen jokaista kukkaa, joka tänne kalliosaarellemme eksyy. Harvoin raaskin edes poimia, mutta joskus menen tuonne alemmas peltotielle, tai metsään suolle ja poimin niittykukkia tai suopursuja. Aah, mikä aika meillä alkaa.
    Kiitos hyvästä päivänavauksesta. Nolo myöntää, mutta vasta olen kahvia saanut :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Uuna! Ei ole lainkaan noloa pitkittää heräämistä! Sehän on vaan ihanaa kun uni maistuu. Itse olen illan ja aamun kukkuja, en oikein jaksa nukkua...

      Suopursut on aivan hurmaavia, ja mikä suloinen tuoksu niissä on.

      Kukkaista aurinkokahvia sinulle!

      Poista
  4. Söpö kivi, paijaa häntä puolestani.
    Kesäkukat ovat ihania sekä maljakossa, että luonnossa.
    Aurinko on ainakin vielä ilonamme...
    Mukavaa sunnuntaipäivää!

    VastaaPoista
  5. Turhaan kivi aatoksissaan vähättelee, sillähän on paikka hyllylläsi ja mielessäsikin. Sinne on tainnut tupsahtaa melkein kesä, kun noin nätisti kukkasia asettelet ja runoilet.
    Tämän puolen maata kevät on tainnut unohtaa, lunta tuli viime yönä lähes 10 senttiä ja hissukseen satelee vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sentään kukkia vielä nurmella kasva, mutta aurinkoinen lämmittää, ainakin täällä sisällä. Tuuli on kylmän viimainen.

      Voi hirmutus, niin paljon lisää lunta!! Nyt kyllä ei aleta. Pitää tanssia kesätanssi, jos se auttaisi!

      Poista
  6. Kivet taitaa olla aika vaatimattomia...harvoin mitään puhuvat!

    VastaaPoista
  7. Möhkökökkönen on hellyttävän ihku. Pirteitä kukka-asetelmia, tosikauniita ja ihana tuo sininen maljakko. Olet niin romanttinen tänään ;-DD
    Minä oikeastaan vasta herään tähän päivään, on ollut hullunmyllypäivä, nyt vähän rauhoittui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ihana sana, möhkökökkönen :) Täytyy välillä romantiseerata, ettei aina vaan murise :)
      Ai heräilet... vaikka olet ollut jo hullunmyllyssä :))

      Poista
  8. Ihan postaus, tuli ihan kesäfiilis kukkasistasi. Luontokukat ovat kauniita myös maljakossa.
    Ihan runo :)

    VastaaPoista
  9. Kivet ovat kyllä ihania, niinkuin nyt tämäkin sun kivesi.
    Mistähän se johtuukin, että ne kivet joskus aivan kuin eläisivät?
    Ja ihania kukkaastelmia oletkin tehnyt!Ja pian saat taas tehdä uusia ja uusia!

    VastaaPoista
  10. Runo kuvineen avaa sielun - ja kesän. Kivikin kukkii :)

    VastaaPoista