Viimeyönä aloin setviä paperikasoja, kaappeja, hyllyjä, säilömyslaatikoita... Tämä öljyvärityö pullahti käsiini. Piti oikein pysähtyä miettimään ajan kulua. Olin silloin öljyvärikurssilla Työväenopistossa. Tehtävänä oli postikorttikuvasta maalata isompi, A3-kokoa. Mallikortit arvottiin ja minulle sattui tämä. Muistan harmitelleeni, kun en saanut sitä unikkopeltokorttia.... Mutta herrajjestas, siitä on jo 31 vuotta! Kylläpäs minä olen äkkiä vanhentunut.
Piti heti valokuvata työ, moneen kertaan, ja tänne blogiin lätkästä. Muistoksi itselleni.
Osasuurennoksia.
Tottahan tämä vaatii pääsyä kehyksiin ja esille.
VastaaPoistaNiin kaunis ja herkkä maalaus.
Unikot voit maalata nytkin.
Totta unikot voi maalata nytkin, jos vaan enää käsi kulkee!
PoistaTosi hienohan se onkin, kannattaa kehystää!
VastaaPoistaItselleni tärkeä muisto!
PoistaÄiti on tosi kauniisti maalattu, hienot varjot ja herkkä pään kaari ja ilme. Olet onnistunut tässä erityisen hyvin, tämä oli tärkeämpää tehdä kuin unikot.
VastaaPoistaIlman muuta kehyksiin muistoksi ja omaksi iloksi.
Minä olen harmitellut, kun olen aikoinan myynyt kaiken, mitä olen tehnyt, ei ole alkuajoilta mitään muistona itsellä. Tosin en kaikkia huolisikaan, mutta joku voisi olla. Vasta loppupään tuotantoa ymmärsin säästä itselle. Onneksi jotain jäi, kun allergiakin puhkesi ja muutti tekotavat täysin.
Kiitos Uuna. Harmi, ettei alkuajan töitäsi ole jäljellä. Niitä olisi ollut kiva nähdä!
PoistaIlman muuta kehystät! Tämä on herkällä kädellä maalattu, jotenkin hauras. Rakkaus lapseen ja lapsen luottamus pitäjäänsä on käsinkosketeltava. Vaikka tämä on jäljennös, siinä on sinun sielusi.
VastaaPoistaEhkä elämäntilanne, yksinhuoltajuus, sai minut paneutumaan tuohon...
PoistaKiitos♥
Ilman muuta kehystät! Katsotaan avajaisten jälkeen, mitä kehyksiä minulta jäi yli, saattaa olla sellaisia, joihin A3 mahtuu.
VastaaPoistaLempeän, rakastavan näköinen työ. Äiti ja tytär.
Äidin ja lapsen välinen rakkaus on suurinta.
PoistaHieno muistelu. Aika kiitää niin nopeaan... minkä ikäinen olit tuon maalatessasi? Ehkä et sitä tässä halua sanoa, mutta oletko itse miettinyt.
VastaaPoistaHuups... ikäinen tuolloin.. alanpas laskemaan...
PoistaOlikin hyvä, että aloit penkomaan tavaroitasi ja laatikoitasi, löytyi tämä ihana maalaus! Jotain hyötyä siittäkin, ettei saa nukutuksi yöllä!
VastaaPoistaJa ilman muuta kannattaa kehystää ja laittaa parhaimmalle paikalle, että on aina näkösällä, kyllä noin kaunista maalausta on ilo katsella!
Niinpä, ei koskaan tiedä mitä voi löytää kun hämärissä hääräilee.
PoistaKiitos.
Kaunis ja herkkkä työ! Ja ehdottomasti tuo on kehystämisen arvoinen!
VastaaPoistaVähän krakeloitunuthan se jo on, mutta haitanneeko tuo.
PoistaMinä ihastelen tässä erityisesti tuota aaltomaista liikettä työssäsi. Olet saanut upeasti lähes kahdeksikon mekon poimuista ja kaarista esille. Osaisinpa itsekin... (huoh!). :)
VastaaPoistaTahdon voimalla, TeeTee!!!!
PoistaHieno!! Mietin alkuperäistä maalaria, olisiko Martta Wendelin?
VastaaPoistaTodentotta, siinä on jotain yhtäläisyyttä Wendelinin vanhojen korttien kanssa. En yhtään muista kuka alkuperäinen tekijä oli.
PoistaKaunis, kauniita pehmeitä kaaria ja herkkää tunnelmaa.
VastaaPoistaIlman muuta nostaisin arvoiselleen paikalle!
Olisi kiva, jos olis tallessa tuo alkuperäinen pieni kuva!
PoistaIhana maalaus ! Rakkaus ja rauha huokuu kuvasta. Ehdottomasti kehyksiin ja seinälle.
VastaaPoistaOli kivaa yllätys löytää tuo vanha työ. Kiitos♥
PoistaAivan ihana, kyllä sinä osaat!
VastaaPoistaAinakin joskus on jaksanut ja viitsinyt yrittää:)
PoistaVaikuttava! (Sinäkö se olit joka epäilit omaa osaamistasi?)
VastaaPoistaKiittää täällä.... juu kyllä se minä olin.... Tuolloinen kärsivällisyys ja keskittymiskyky on tipotiessään!
PoistaKuten kaanon sanoi, sama tuli mieleeni! Upea maalaus kuuluu kunniapaikalle!
VastaaPoistaNäetkö miten syvään niiaan... kiitos♥
PoistaRakkautta, herkkyyttä, sielukkuutta. Taulu ansaitsee todella kehyksiin ja kunniapaikalle kodissasi. Hieno työ.
VastaaPoista