tiistai 25. joulukuuta 2012

Pellen muotokuva. Susupetal.



Pellen muotokuva. Susupetal.
– ei arvostelu vaan lukukokemus

Rapistelin paketin auki, kuin suklaarasian. Iloinen omistuskirjoitus sai kirjan tuntumaan omalta. Saisin ihan itse syödä kaikki. Pidän suklaasta. Utelias ja kärsimätön kun olen, niin kurkistaan rasian alimpaan kerrokseen ja haukkaan sieltä makupalan. Niin tein Pellessäkin. Nappasin kirsikankukan makuisen kohvehdin, mutustelin sitä. Päällinen maistui makealle, mutta jälkimaku elämälle. Hyvälle.

Ei, ei, älkää nyt käsittäkö väärin. Tämä Pellen muotokuva ei ole makeaa, pehmeällä marsinpaanihötöllä täytettyä herkkua. Ei sinne päinkään. Miksi minä sitten suklaakonvehteihin vertaan. Siksi kun pidän suklaasta. Siksi kun minun pitää nähdä edessäni konkretiaa. Siksi kun en osaa hyviä sanoja. Suklaata osaan.

Siirryin toiseen kerrokseen. Nappasin suuhuni vähän suuremman palasen. Siinä oli hieno maku. Täynnä erilaisia nyansseja. Nähtyjä, koettuja, kerroksisia. Pieniä chilin makuisia murusia elämästä, jotka jäivät viimeisenä suuhun pyörimään. Joissain täytteenä on kitkerää kalkkia, jota pitää makustella kauan. Ehkä syödä se uudestaan. Jolloin sen maku onkin hieman erilainen kuin ensimmäisellä maistamalla.

Konvehdit täynnä hienoja sanoja. Elämäisiä. Niitä on hyvä napsia. Ajatella sitten myöhemmin. Se on juuri se tärkeä jälkimaku, joka niistä jää suuhun. Se joka saa avaamaan rasian ja syömään lisää, uudestaan. Eturuuaksi. Alkupaloiksi. Pääruaaksi. Jälkiruuaksi. Saunan jälkeen. Nuotiolla. Ratikassa. Aamukahvipöydässä.

Minä tiedän totuuden. Mummot kaatuvat mutkissa.”

Pellen muotokuvaa on hyvä kuljettaa mukana. Napsia suuhunsa tarinoita, joita sujuvat sanat kuljettavat. Ottavat mukaansa. Bussissa lukiessaan täytyy olla tarkkana, ettei aja ohi pysäkkinsä. Kirjan maku on houkuttava. Bussissa kannattaakin ottaa suuhunsa vain pieni konvehti, jos on lyhyt matka.

Minulla on vielä monessa kerroksessa maisteltavaa. Olen nauttinut vasta alkupaloja. Nyt jo tiedän, että tulen nauttimaan jokaisesta suupalasta, koska niissä maistuu elämä. Niihin ei tukehdu.

Kaulallani kyynelistä tehdyt helmet, niillä sidon särkyneet sydämet, muiden ihmisten. Korvissani kuulevat korvakorut, olen ihana ihminen, kuuntelen. Kuulen.”

Pellen muotokuva on Susupetal. Niin näköinen. Niin oloinen. Niin makuinen. Niin hyvä.

Hieno makuelämys. Kannattaa maistaa.

Älkää antako suklavertauksen sotkea tosiasioita. Se on vain minun ontuva tapani kertoa lukuelämyksestäni. 

Minulla on tänään tyyntymispäivä, Tuulen Tyttö hymyili. Pakko pitää sellaisia, vaikka en niin välitäkään olla paikoillani. Mutta en todellakaan käy tyyntymässä missään hiljaisessa paikassa, tarvitsen liikettä, ja koska en voi itse tanssia, katson ihmisiä, jotka tanssivat. Huomaatko, he ovat koko ajan liikkeessä?”

(Lainaukset Susupetalin kirjasta: Pellen muotokuva)


20 kommenttia:

  1. Osuvasti vertasit suklaarasiaan, Pellen muotokuvaa voi napsia samoin kuin suklaata, palan kerallaan maistelle ja mutustellen ja nauttien. "Ajatella sitten myöhemmin. Se on juuri se tärkeä jälkimaku, joka niistä jää suuhun."
    Parata on, että Pellen muotokuva ei lopu, siitä voi maistella makupalan yhä uudelleen ja uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun maistelee..... aina löytää uusia makuja, uudelleen ja uudelleen.

      Poista
  2. Nam, sinähän nautiskelet kirjasta herkullisella tavalla, kiitos!!

    VastaaPoista
  3. Kiitos lukukokemuksesta ja -elämyksestä. Herkuttelusta ja vahvoistakin vivahteista. Hienosti sidottu sanat ja suklaat yhteen, kerros kerrokselta. Nautin lukea tätä ja samalla Susun hieno teos tuli taas lähelle. Onkin näköjään aika lukea se uudestaan, taas kerran.

    VastaaPoista
  4. Hyvä mainospuhe, tilasin verkkokaupasta ihan oman Pellen muotokuvan =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinäkin saat napostaa kaiken ihan itsellesi!

      Poista
  5. Oivasti kerrottu lukukokemus. Kirja on todella monikerroksinen ja maukas, jos siinä on sitä chilin paloakin. Yritän saada omat ajatukseni kokoon, pian. On ollut niin hektistä menemistä ja sitten saamatontonta tulemista.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellänikin vielä nautinto kesken. Tätä kirjaa on hyvä makustella, silloin kun on se hetki.

      Poista
  6. Nautintoa on lueskella - JÄÄ on menossa paraikaa

    VastaaPoista
  7. Kiitos näistä herkullisista sanoista. Minäkin pidän suklaasta. Joistakin paloista näyttää jäävän sopiva jälkimaku.

    Minullakin menossa Pappilanmummon tavoin Jää. Mr. Smith odottaa.

    VastaaPoista
  8. Sinä osasit pukea kaiken kohdalleen hienoin vertauskuvin.
    Ensin on syötävä koko levy, sen jälkeen vähän naposteltava.

    En osaa antaa oikeaa lukukokemusta, mutta välillä olen nauranut vedet silmissä ja välillä miettinyt ihmisen raadollisuutta. Tarkoituskin lienee ollut saada ajatuksia aikaseksi.
    Mainio teos :-)

    VastaaPoista
  9. Hieno ote, terveiset Susullekin, tämä oli mitä makoisin juttu:)

    VastaaPoista