Luovalauantai innoitti kuvaamaan tunnelmaa tästä Rosa Liksomin tekstistä:
"Tyttö kuunteli lintujen keväistä äänettömyyttä, katoilla sulavan lumen humahtelua, tiputtavia rännikouruja, joissa napsahtelivat vesipisarat, pieniä puroja, niitä virtaili vetisillä pihoilla, ja varpusen surullista piipitystä lumisella pihlajan oksalla. Kierokylkisen kerrostalon räystäällä kasvoi kaksimetrisiä jääpuikkoja. Katujen varsilla oli muutama pysäköity auto: toiset olivat vastasataneen, pehmeän lumen peitossa, toiset raskaiden pakkasten mattapintaisiksi samentamia. Bussipysäkillä istui työläisnainen limppupino sylissään."