Olipa kerran pieni Tuulen Poika. Hän oli hyvin yksinäinen.
Tuulen pojalla ei ollut maanpäällä ystäviä. Poikaa ei hyväksytty
joukkoon. Hän oli erilainen kuin muut pojat, koska hänet oli tehty tuulesta.
Tuulen Poika vietti aikaa piirrellen, ikkunasta taivaankaarta katsellen.
Hän lensi monet mielikuvitusmatkat, tähtiin, kuuhun, pyöri karusellia linnunradan kanssa.
Taivaan tähdistä tuli hänen ystäviään. Ne tuikkivat hymysuin ja
iltaisin saattelivat pojan pehmoiseen uneen.
Eräänä hämäränä talviaamuna, kun pojan äiti tuli herättämään häntä aamupuurolle....
poika oli kadonnut. Pöydältä äiti löysi pojan piirustuksen, jossa
linnunrata kuljetti poikaa kohti tuikkivia tähtiä....
Äiti rutisti kyynelsilmin paperin rintaansa vasten. Hän tunsi piirustuksesta kumpuavan lämpöisen
sydämen sykkeen. Hiljainen tuulenvire heilautti verhon sivuun. Äiti katsoi taivaalle. Silloin äiti tiesi.
Taivas on täynnä tähtiä, jotka tuikkivat meille rakkaitemme viestejä. Tuulen poikakin siellä vilkuttelee, kun katselemme. Ihanan koskettava kuva ja tarina. Nenäliinaa täytynee lähteä hakemaan, nyyh...
VastaaPoistaTuulen Pojalla on hyvä olla.
PoistaVoi voi! Nyt en tiedä säälisinkö äitiä vai iloitsisinko pojan puolesta!Ehkä enemmän säälin!
VastaaPoistaEi kannata sääliä. Iloitaan molempien puolesta.
PoistaKyynel tirahti silmäkulmasta, äidin puolesta...niin kaunis tarina ja kuva.
VastaaPoistaOnneksi tämä on satua... vaikka todellisuudestahan ne sadutkin kimpoilevat.
PoistaAina kerrotaan Tuulentytöistä, nyt oli hienoa lukea Tuulenpojasta. Rohkeasti hän etsi oman paikkansa maailmankaikkeudessa. Äiti on suruissaan, mutta lapset ovat meillä vain lainaa, heidän on annettava mennä kokeilemaan omia siipiään.
VastaaPoistaHieno tarina, oikeastaan proosaruno :-)
Niin totta sanot, Uuna. Sinä näet!
PoistaTunne tuulen pojan, olen tavannut hänet monta kertaa joka puolella. Jos ei rutista poikaa syliin, hän katoaa tähdeksi muiden tähtien joukkoon.
VastaaPoistaKaunis tarina, kuvassa huumaava värimaailma.
Juuri niin, Susu. Tuulen poikia on paljon jotka pelastavaa syliä kaipaavat.
PoistaIhana tarina ja kuva! Ihan liikutuin.
VastaaPoistaSadun todellisuus on joskus hyvin rankkaa.
PoistaYksinäinen, joka hakee ilon ja hyväksymisen toista kautta. Siteitä ei tarvitse, lämpö on ja jää.
VastaaPoistaVoi kuinka hieno tarina , kuva vain on tuttu :-)
Sinä näit, Aina ystäväinen. Lämpö jää.
PoistaTuulen poikanen on aina läsnä, joskus vain hiljaisena henkäyksenä hiuksissa. Silloin hän nukkuu niin kuin kuvassa. Peittonaan kuulas taivas ja tuulinauha :) Ihana tarina ja kuva!
VastaaPoistaKauniisti sanottu, Elegia. Kiitos.
PoistaKatsoin ensin kauan tuota kuvaa joka on värimaailmaltaan että muutenkin kiehtova!
VastaaPoistaOlen vähän herkässä mielentilassa meillä täällä kaupungissa tapahtuneen dramaattisen tapahtuman takia ja olen ajatellut näitä Tuulen Poikia viime aikoina enemmänkin!
Jostain syystä itsellänikin herkkä mielenolo. On vähän pala kurkussa. Halataan tuulen poikia!
PoistaTuulen Pojalla on hyvä olla. Useimmilla meillä on oma Tuulen POikamme, jonka tunnistamme tähden tuikkeena, kevyenä tuulen vireenä poskella. Kaipauksena sydämessämme.
VastaaPoistaKiitos kauniista kommentistasi.
PoistaIhana tarina Tuulen pojasta ja kuva kertoo lisää tarinaa. Ihanat värit ja niin kepeän keinuvaa.
VastaaPoistaLinnunradalla on kepeää lentää. Kiitos arleena.
PoistaAvaruuden sylissä on Tuulen Pojalla pehmeä vuode.
VastaaPoista