Kasvot jähmettyvät kiveksi
silmät kuivuvat aavikon hiekaksi
sisällä kipunoiva tuska
polttaa kaiken hiileksi
sydän jähmettyy liikkumattomaksi
verisuonissa virtaa palavaa laavaa
Rauniolla
sammuu valo
- kiiris -
Luovalauantai haasteena: RAUNIO
tästä huokuu tuska.
VastaaPoistavoimahalaus ystäväni!
Tuskaa tuntuu, runosi on syvältä.
VastaaPoistaVoimahalaus minultakin.
Voimakas ja pysäyttävä, sanat ja kuva niin yks'yhteen. Mykkänä katson ja tunnen kivun. Halaan.
VastaaPoistaKouristavan tehokas ja puhuttelevat kuva ja runo. Näistä välittyy aito tuska. Runo on noussut suoraan alitajunnasta, kaikki säkeet voimakkaita ja liikuttavia.
VastaaPoistaVoi Kiiris, miten voin auttaa!
VastaaPoistaSyliin suljen,
tuskasi torjun,
karkotan kipeyden,
lämmitän sydämen.
Iso hali.
Kääk, tämähän on puhutteleva kuva sekä runo...voi toivottavasti ei ollut omaelämäkerronnallinen kokonaisuus...
VastaaPoistaHieno toi plastinen pinta naamiokuvassa. Mustapuna väritys sopii erittäin hyvin aiheeseen :)
VastaaPoistaKuvan ja tekstin tunnetila on tuskaa täynnä...voimia.
VastaaPoistaVoi mikä kuva, mikä tunne ja mikä runo! Rauniota voi kuvata tuskaisen kauniisti.
VastaaPoistaTekstistä huokuu kipua.Voimahalaukset sinulle!
VastaaPoistaHuikea runo! Aivan valtavan pysähdyttävä. Onko kuva avannut oven tekstille vai teksti kuvan käsittelylle? En tiedä mutta ne ovat saumattomasti yhtä.
VastaaPoistaTuskallinen...
VastaaPoistaMistä näin lohduton runo? Tekisi mieli lähettää lämpöä ja rakkautta tuon ihmisraunion olemukseen!!
VastaaPoistaTuskaisa kuva, tuskaisa runo, koskettava kokonaisuus.
VastaaPoistaToivottavasti pian helpottaa.
Kiirikselle on tunnustus sivullani Pieniä sanoja
VastaaPoistaTämä on kyllä pelottavan näköinen. Melkein kuin olisi peiliin katsonut :)
VastaaPoistaHei Kiiris! Olen lähetttänyt osoitteeni eilen kahteen osoitteeseen Welhoon ja pp.inet:tiin, minkä annoit blogissani. Minne ihmeeseen ne ovat joutuneet :-o
VastaaPoistaKopioin vielä blogista osoitteen ja yritän, ellei onnistu, tulen puhelinkylään ♥
Hui, hui, hui!
VastaaPoistaTunnen kivun vain lisääntyvän katsoessani kuvaa, lukiessani tekstiä. Niistä huokuu voimakas tunnelataus, nyt on valon sammumista vastaan taisteltava. Puhallan liekkiin voimaannuttavasti...
VastaaPoista"Silmät kuivuvat aavikon hiekaksi", käytät kohti tuttuja tuntoja tulevia väkeviä sanoja.
VastaaPoista"Koska saavut sä tuskani korkein?"
Koskettavaa tulkintaa. Sanattomaksi jää runostasi ja kuvastasi. Kun hiilos sammuu alkaa kasvaa uusi toivo, niin toivon!
VastaaPoistaWau! Järisyttävää, kohtalokasta, toivottavasti ei lopullista.
VastaaPoistaKiva tämä sinun uusi blogi. Ja kiitos, kkun kävit Pantteria tervehtimässä. Yritän nyt aluksi päivittää vanhaa blogiani ja miettiä mitä teen jatkossa. Harmittaa kuvien katoaminen, kun blogini perustui niin paljon valokuviin.
KIITOS TEILLE KAIKILLE. NÄIN YHTEISESTI. SANOITTE NIIN PALJON KOMMENTEISSANNE, ETTÄ MINÄ VAAN LUIN JA TIPUTTELIN KYYNELEITÄ, ENKÄ SANONUT MITÄÄN.
VastaaPoistaNYT SANON KIITOS ♥♥♥
Sanon nyt minäkin vielä jotain :) Kuva ja runo ovat yhdessä vaikuttavia!
VastaaPoistaKuvan raunio jopa pelottava.
VastaaPoistaMahtava kuva ja runo!
VastaaPoistaTekee mieli silittää, tosin värit ovat niin tulisia, että polttaisiko sormensa?