Aamukahvilla auringon seurassa sai kirkasvalohoitoa:
Kamera kainaloon ja ulos värejä etsimään.
Pakkaspoika oli käynyt yöllä virkkaamassa pitsireunukset tammen lehteen:
Pelargooni oli koristautunut jäätikkuharsoon:
Maakellarin kiviseinässä killitti keltaista sammalta. Mikähän tämänkin nimi mahtaa olla?. Tästä aurinko oli jo kuuran sulattanut:
Vanhan kaivon reunalla parveilevat korallikanukat olivat jo punaisessa talviasussaan:
Naapurin sokerijuurikkaat odottelevat kuljetusta ja kuuran valtaaamat pellot oli vaotettu kevättä odottamaan:
Sembra-mänty joka vuotiseen tapaansa oli pudottanut osan neulasistaan, jotka värjäsivät maan punertavaksi:
En olisi halunnut palata kaupunkiin.....vielä.
Hurmaavaa väripalettia olet kuvannut.
VastaaPoistaIhana pakkasaamu! Erityisesti rakastuin tuohon upeaan keltaiseen sammalkuvaan! Ihan huippu!
VastaaPoistaIhana pakkasyön jälkeisä kuvia!!
VastaaPoistaSusu, löytyikin hämmästyttävän paljon värejä!
VastaaPoistaTeetee, se sammal onkin aika kaunista maakellarin kivissä.
Kiitos Irmastiina!
MIten kauniita kuvia ja ihana valo tuossa ensimmäisessä.Nuo lumihileet kaunistavat kaikkea!
VastaaPoistaAivan upeita kuvia,kiitos!
VastaaPoistaYaelian, pitkästä aikaa oli aurinkoa! Ja taisi olla torpalla ensimmäinen pakkasyö.
VastaaPoistaRiitta Sinikka, kiitän ja kumarran:)
Marraskuu näyttää yllättävät puolensa komeasti!
VastaaPoistalepis, itsekin hämmästelin!
VastaaPoistaVärikästä marraskuun ilottelua. Ja illalla hämäränhyssy kietoo maiseman uneliaaseen vaippaansa...
VastaaPoistaLastu, hämäränhyssynä kyntteleiden valossa...aah.
VastaaPoistaYmmärrän kaipuusi. Torpalla on enemmän..
VastaaPoistakaanon, on enemmän ja on paljommin....sydämeni koti.
VastaaPoistaHyvä, kun sait olla vielä torpalla ja nauttia syksyn viime jutuista
VastaaPoistapappilanmummo, oli todella rentouttavaa, vaan kyllä minä vielä sinne änkeän....
VastaaPoista