Tyttö puutarhassaan uneksuu
tuuli värit maahan paiskoo
myrskytuuli lounaisesta.
Auringolle juttelee:
Sä kanssain väriseppel´ tee,
kultaa lehdet,
punaa marjat,
lavendeliin upota,
muistoihini talleta.
- kiirepakolainen -
Näin minä tällä kertaa syyskampaa haroin. Laiskuuden vallassa en jaksanut valokuvata, saatikka siirtää niitä koneelle. Niinpä vähän kuvakäsittelin vanhaa maalaustani, miniatyyrisellaista, koko 10x10. Siitä sitten runoisen rustasin. Aurinkoista lauantapäivää ystävät!
Syyskampahaaste: Aihe vapaa kuin taivaanlintu
Melkoista väri-irroitelua. Jännän oloinen maalaus.
VastaaPoistaIhanaa väriterapiaa, otan oranssia ja punaista, saan niistä voimaa.
VastaaPoistaVärejä vielä, punaistakin iloksi.
VastaaPoistaTuollaiseen kukkamereen minäkin haluaisin
VastaaPoistauppoutua, haaveksimaan...
UPEA MAALAUS!
VastaaPoistaAuringon kanssa juttelin minäkin tänään mökillä ja ainoa tulipunainen taisi olla nenäni, heh-heh!
aino, värit on niin kivoja.
VastaaPoistaSusu, voimaa nyt kyllä tarvitaan!
pappilanmummo, :)))
sirpa, juu, siellä unikkojen seassa uneksimaan..
kaanon, hih, oliko sama aurinko kuin mullakin juttukaverina!!!!!
Runo ja kuva terapoivat just nyt :) Kiitos aurinko ja tyttö ja värit ja rytmit. Verraton on kiirepakolainen!
VastaaPoistaLastu, elämme niitä aikoja, kun väkisinkin tahtoo tarttua elämään kiinni, värein, sanoin, ajatuksin. Edessä on harmaanvalkoinen kausi, joka pelottaa.
VastaaPoistaJos ilon sait, olen siitä mielissäni!
Ihanaa, kun jätit kommentin..niin löysin tänne ja kirjauduin.ja tervetuloa romulyyliin..
VastaaPoistaRiitta Sinikka, hauskaa kun tulit!
VastaaPoistaSiinä temmeltää syksyn värileikki.Pirteää.
VastaaPoistaRaijaA, nyt täytyykin leikkiä ja temmeltää!
VastaaPoistaTämähän sopii hyvin syksyiseen väri-iloitteluun.
VastaaPoistaTätähän me kaikki tarvitaankin nyt, väriterapiaa!
VastaaPoistaKiitos!
pantteri, harakka, iloa ja väriterapiaa ja tanssit päälle!
VastaaPoistaIhan on syksyn värit kuvassa!
VastaaPoistaElegia, kyllä, niin on.
VastaaPoistaTuli mieleen erään syksyn hulluttelut ystävän kanssa. Hän peitti minut pudonneisiin vaahteranlehtiin, niin ettei minua näkynyt lainkaan. Vieläkin ihmettelen, että eikö meillä todellakaan ollut kummallakaan kameraa mukana, kun jäi vain muistikuvat tuosta hauskasta tapahtumasta.
VastaaPoistaVoi harmi, olis kyllä ollut kamera paikallaan!!!
VastaaPoista