Yön hiljaisuudessa, unen sisällä
lähti kauniisti laiva
valkeat purjeet taipuivat käskevään tuuleen
Ei ottanut kirkuvia lokkeja
mukaansa päättymättömälle matkalleen.
Rannalle jäivät, toisiinsa kietoutuneina.
Saattoivat laivan kauas
horisontin taakse....
...........
Kiitos! Kaunista, kaunis kuva, kaunis runo. Tekee hyvää.
VastaaPoistaRannalle jäivät, toisiinsa kietoutuneina... Saattoivat laivat horisontin taakse.
VastaaPoistaKaunista!
toisiinsa kietoutuneina katselemaan - elämää edessä
VastaaPoistaJotain on nyt sattunut? Pelkään pahoin että, jotain ikävää.
VastaaPoistaKaunis auringonlasku ja sinne katoaa valkoinen laiva. Hieno runo, kaihoisa.
VastaaPoistaToisiaan lohduttaen, katsovat horisontin taa, ikävissään.
VastaaPoistaSuuri haikeus ja kaipuu. Rannalle jäävät lohduttavat toisiaan.
VastaaPoistaTulee mieleeni Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu, jonka aikoinaan lauloin ystäväni hautajaisissa.
VastaaPoistaOn laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille käy
missä taivaalla illan tullen ei Pohjantähteä näy.
Kun nousee purjet purren ja köydet irroitetaan,
käymme ystävä armas surren, sua jäämme me kaipailemaan.
Ja ellet sä luoksemme tulla vois milloinkaan uudestaan,
niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan.
Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa.
Monta ihmettä näytit sä meille, jotka nyt meitä lohduttaa saa.
Me tiedämme, että sä lähdet vain, koska muuta et voi.
Ja me toivomme, että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi.
Halaus.
Jotain haikeaa on tuossa laivan lähdössä päättymättömälle matkalleen.
VastaaPoistaSuru tuntui minustakin runossa; joku on seilannut kauas pois. Kauniisti kuvattu tunnelma.
VastaaPoistaSurullista ja lohdullista.
VastaaPoistaSuru tuntuu... runo on kaunis
VastaaPoistaJa niin on myös kuva.