Kaikenlaista tulee pusattua. Aikansa kuluksi. Tietokone käy kuumana. Piirtyy jos jonkinmoista kuvaa. Kuten tämä viimeisin, ”Lentävät ikkunat”. Eipähän tässä juuri muuta kuin ikkunoista olen katsellut vaihtelevaa säätä. Koivun latvan heilumista puolelta toiselle. Ja kun istumalihakset puutuvat, lökötän sohvalla ja katselen leffoja. Kuulostaa ehkä hauskalta ja leppoisalta, mutta kun ei ole.
Olen nimittäin omassa kodissani vankina. Ollut jo koko viikon. Meillä on hissi remontissa. Ja kun asustan yhdeksännessä asuinkerroksessa, niin eipä juuri tee mieli rappuja könytä, ei alas eikä ylös, ainakaan ei ylös. Tällaiselle kampurajalalle se ei onnistuisi. Ja vielä kun poden selkäjalkakipua, niin ohhoh. Jääkaappi huutaa jo tyhjyyttään. No, onhan siellä vähän tonnikalapurkkeja isompaan nälkään.
Tässä talossa on muitakin ikääntyneitä jalkavaivaisia, kuten myös pyörätuolilla liikkuvia. En tiedä olisiko tämän hissijutun voinut hoitaa jollain toisella tavalla, mutta tämä on aika ahdistavaa. Toissapäivänä ambulanssimiehet kapusivat alakerrokseeni ja paareilla kantoivat sitten potilaan alas. Postinjakaja könyää hikipäässä ylös, alas. Kodinhoitajat ja ruokapalvelumies puuskuttavat reppuineen, kantamuksineen ja tarvikkeineen ylös, alas. Eipä myöskään pizzakuskeja ole pahemmin näkynyt. Rapunsiivooja jätti suosiolla torstaisiivoukset väliin.
Tässä huomaa kuinka paljon roskia viikon aikana kertyy. Parvekkeella törröttää musta jätesäkki, jonne täydet roskapussit sullon odottamaan aikaa parempaa. Ehkäpä jo tänään. Toivoa on, että hissiremppa päättyy klo 16.00.
Voi onni ja autuus. Sitten pääsee viemään roskia.Sitten pääsee pesutupaan.Sitten pääsee saunaan. Sitten päsee kaupoille viikon selibaatin jälkeen vähiä rahoja törsäämään. Kiireen täyttämään kauppaan tavaroita lastaamaan, pussittamaan, raahaamaan. Heti tänään, jos hissiasia on kunnossa. Ilon päivä. Vai onko?
Olisinhan toki voinut tehdä kaikenlaista järkevää, kuten siivota, ottaa jalkahoitoja, kynsihoitoja, kasvonaamioita, putsata kaappeja ja sen sellaista. Teinkö. No en! Pakon sanelemana en osaa tehdä mitään. Enää. Jotain kuitenkin opin. Kotona pitää aina olla hätävaravarasto tärkeystarvikkeita.
Kaikenvaralle.
Huh! Yhdeksäs kerros on tosiaan liikaa monelle tervejalkaisellekin! Pidetään peukkuja että tänään saatte hissin kuntoon! Kauniita töitä kyllä olet saanut aikaiseksi :)
VastaaPoistaHiii, hissi pelittää taas, vankeus ohi!
PoistaKyllä siinä kiipeämistä terveellekkin.
VastaaPoistaOnneksi olet huomannut varata hätävaraston helpottamaan.
Hätävarastoa myös pidän, koskaan ei tiedä mitä elo tuo.
Roskia kertyy paljon nopsaan. Josku tuntuu, että roskapussi on suurempi kuin ostetut ostokset, mistä tullene.
Hyvin on tilanteeseen sopiva piirtelysi.
Toivottavasti hissillä hursaset jo tänään ulkosallekkin.:)
Juu, sain eilen hurukyytiä hissillä:)
PoistaHuh, huh...ei käy kateeksi, kuulostaa aika hurjalta.
VastaaPoistaHätävarasto on hyvä olla, vaikka asuu maan tasallakin. Kauppa kun ei ole ihan lähellä.
Toivotta vasti pääset tänään hissiajelulle.:)
Otin opikseni, ja vastaisuudessa pidän hätävarastoa.
PoistaVankilalta tuo kuulostaa, huh. Ihan kiva, ettet kutsunut kylään tällä viikolla ;)
VastaaPoistaToivottavasti hissi hurisee ja pian!
Upea kuva, juuri tuon värinen maailma on tällä viikolla ollut.
Hissi hurisi onneksi jo eilen, ja pääsin kaupoille:)
PoistaYmmärrän että kohta lennät ikkunan läpi ja liidät taivaalla luudan kanssa. Kaikkea sitä ihminen joutuu kärsimään. Ahtaanpaikankammo tuosta tulee, vaikka ei sitä olisikaan ja vaikka olisi omassa kodissa.
VastaaPoistaKoeta kestää, kohta helpottaa, mutta kaikkeen on hyvä varautua, niinhän ne sanovat jo kaikenlaisten kaasuvuotojen, saasteiden ja muiden takia.
Tsemppiä :-)
Oli kyllä tiukka ja ahdistava viikko, melkein lensin luudalla:))))
PoistaVankilaelämään tottuu, kun aikansa harjoittelee. Olin aikoinani viisi vuota vankilassa suljetulla osastolla ja ihmettelin, kuinka helposti ihminen sopeutuu elämään suljettujen ovien takana. Yhtä äkkiä eristykseen joutuminen käy varmasti lujille ja varsinkin, ellei ulkoinen palvelu pelaa, vaan kaiken täytyy tehdä itse. Kuvasi on kyllä valoisa ja jotenkin henkinen. Ai niin, olin töissä siellä vankilassa, toimin virikeohjaajana :-D
VastaaPoistaOli kyllä vaikea tottua.... ehkä harjoitusaika oli liian lyhyt. Eikä minulla ollut virikeohjaajaa.... :(
PoistaJospa vankeus jo iloksi muuttuis ja pääsisit tänään ulkoilmaa haistelemaan.
VastaaPoistaIloksi muuttui:))))
PoistaHankalalta tuntuu elämä ilman hissiä. Olet tietenkin oikeassa, että hätävara pitäisi olla, mutta kenellä on? Ei mulla ainakaan.
VastaaPoistaEipä ollut minullakaan, mutta vastaisuudessa kyllä on... ehkä:)))
PoistaOnpas hankala tilanne! Tuollaisessa talossa pitäisi aina olla 2 hissiä...
VastaaPoistaToivottavasti hissi pian korjataan,jotta pääset ulkoilmaan.Tsemppejä!
Hyvä idea, kaksi hissiä!
PoistaHankalaan tilanteeseen olet juuttunut, onneksi sentään sähköä riittää, että koneet pyörivät. Upean kuvan olet tehnyt!
VastaaPoistaNyt voin ilossani huristella hissillä vaikka koko päivän, taas pelittää:))))
PoistaVettä ja leipää. Eipä mene hyvin. Toisaalta silloin on taiteilija parhaimmillaan ja siitä todisteena tekemäsi kuva.
VastaaPoistaKiitos Harry, muiskis:)))
PoistaOnpa mahdoton tilanne. Vankina tosiaan joudut olemaan. Viikko on todella pitkä aika sisällä lojumiseen. Kunhan hissi nappaa päälle, luulen että syntyy jopa jonoa hissille.
VastaaPoistaOnneksi asia on jo loppusuoralla.
Ihanan pastellisen taideteoksen olet piirtänyt.
Juu, huhuilin eilen pihalla seisoville hissimiehille, että joko nyt?. Huikkasivat että rouva on hyvä vaan ja astuu hissin kyytiin:)))
PoistaKaiken pelastava - 'taide'....!
VastaaPoistaSe onkin sellainen 'pelastus-rengas', että minäkin katselen sen läpi kulkiessani tuolla luonnossa - katselen alvariinsa sillä silmällä....!
Mainio on compositio ja oiva järjestys 'Lentävillä-Laseilla'.
Mahtava 'väri-scaala.....'
Huomaan kuvistasi, että taidesilmällä ympärillesi katselet ja teet huomioita. Kiitos ilahduttavasta kommentistasi Eko.
PoistaOnpas koettelemus laitettu riesaksi. Tulee mieleen tyttären muutto pari vuotta sitten. Talossa oli hissiremontti ja tyttären kerros viides. Minäkin tavaroiden kanssa könysin portaita jonkun kerran. Muuttomiehillä hiki virtasi. Remontti jatkui vielä muutaman päivän sen jälkeen, kun tytär oli asettunut asuntoon. Kolmen pienen lapsen kanssa portaiden könyäminen ei ollut erityisen hauskaa, etenkin jos/kun mukana oli kauppakasseja.
VastaaPoista