Elävöittävä kokemus sadun ja salaperäisyyden vierellä

Kävin virkistäytymässä Mellarissa Susupetalin ja Johannan taidenäyttelyssä. Todellakin virkistäytymässä! 

Johannan satumaisen ihanat taulut tervehtivät ensimmäisenä. Kuvioita, hahmoja, värejä, värejä, värejä. Ihmettelin, kuinka on mahdollista saada tauluun niin monta kerrosta, jopa oman elämän historiaa. Kissoja, naisia, taloja, kukkia, kuvioita, vanhoja pukukaavoja, nuotteja upeasti sommiteltuna. Voimakkaita värejä, jotka eivät riidelleet keskenään.

Susupetalin valokuvamanipulaatioista henki salaperäisyys tummine sävyineen. Taidokkaasti asetellut vaaleat kasvot tummuuden maailmassa. Niissä oli tilaa katsojan ajatuksille, mielikuvitukselle. Susupetalilla oli myös uusia maalauksia. Minun mieleeni päällimmäisenä jäi kolmen taulun sarja. Naisista. Rauhallinen upea värimaailma sitoi taulut toisiinsa. Olisin heti ne ostanut, jos olisi massia kukkarossa.

Sanoisin vielä paljon, jos osaisin. Mutta sen sanon, että näyttely oli elävöittävä kokemus. Siitä jäi hyvä mieli. Näyttelytilaan oli helppo mennä. Siellä oli lämmin henki, sellainen kodikas. Hyvä mieli jäi myös Susupetalin kanssa vietetystä rupattelukahvihetkestä. Kotiin tultuani sulattelin rauhassa Mellarin kahvilassa nautittua herkkuvoileipää sekä näyttelyn antia.

Olen niin iloinen, että pääsin tuohon sadun ja salaperäisyyden yhteisnäyttelyyn. Sain uusia ajatuksia, uutta voimaa.

Suosittelen.

Tässä Susupetalin naistaulu kolmen taulun sarjasta. Lempeä levollisuus ja rauha tässä kuvassa.

Sain luvan käyttää jutussani Susupetalin kuvia. Tässä alimmassa on valokuvamanipulaatioita ja ylemmässä hänen maalauksiaan. Johannan tauluista minulla ei ole kuvaa, kun tumpelo jätin kameran kotiin. Mutta menkääpä katsomaan!